Olen tottunut empaattiseen elämään. Kykyyn asettua toisen asemaan ja myötäelää niin ilot ja surutkin elämän poluilla.Luokseni tullaan rohkeasti kertomaan elämän suurista hetkistä, tai menetetyistä mahdollisuuksista.
Olen ollut mukana niin monessa ilossa ja onnen hetkessä, kuin ihmiselle on annettu mahdollisuus.
Olen saanut itkeä ja antaa mahdollisuuden erilaiselle surulle, eri elämänvaiheissa.
Aistinut tarpeen hiljentyä, sanojen ollessa turhia.
Olen antanut tukeni ja pyyteettömän rakkauteni jokaiselle tarvitsevalle, miettimättä, kuinka minun tulisi toimia. Vain kuuntelemalla kehon kieltä.
Olen pohtinut usein, miten löydän oikeat sanat, oikealla hetkellä. Ja huomannut, kuinka istun itseni vieressä, kun keskustelen kipeistä asioista ihmisten kanssa. Herkistyen tuntemaan ja ymmärtämään.
Olen ollut niin monta kertaa niin etuoikeutettu tähän kaikkeen.
Ja olen tehnyt virheitä, ylikuumentanut itseni ja huomannut vasta jälkikäteen, etten ollut oma itseni.
Tai väistellyt, aistiessani vieressäni olevien ihmisten mielentilat.
Järjestellyt sanat uudestaan, konfliktien välttämiseksi.
Olen istunut samassa pöydässä, aistien oman parisuhteeni siirtyneen uudelle aaltopituudelle, ollessani läsnä ja miettinyt, mitä teenkään enää tässä suhteessa.
Loppujen lopuksi olen todennut, etten saisi antaa näiden aistimusten vaikuttaa minuun niin paljon.
Enkä voi asialle mitään. En nyt enkä huomenna.
Ainoa mitä voin tehdä, on huolehtia itsestäni. Ja uskoa, että näin on hyvä.
Kun riitän itselleni, tulen riittämään maailmalle ja ihmisille ympärilläni. Riitän läheisilleni, puhumattakaan ihmisestä, jota rakastan. Jos en nyt, niin sitten, kun sen aika on.
-Tiialotta-
To change the world is not your mission. To change yourself is not your duty. To awaken to your true nature is your opportunity.
― Mooji
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti