Uuden vuoden kynnyksellä

Uuden aamun kynnyksellä.
Vuosi takana ja uusi edessä.
Mitä jäi käteen, mitä sydämelle, mitä ruokittavaksi mielelle ja keholle?

Moni ajattelisi, että jäi vain surua ja menetettyä aikaa.
Muistelen lausetta, jossa toinen osapuoli sanoi: Olen pahoillani, jos vein elämästäsi neljä ja puoli vuotta.

Miten toiselta ihmiseltä voi viedä mitään?
Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu omien valintojen kautta.
Minun aikani, noin viisi vuotta, ei mennyt hukkaan. Opin paljon, ymmärrän joka päivä enemmän ja uskon, että kaikella on merkitys.

Oman rakkauteni menetin kauan sitten. Ikävä ei ole päättynyt koskaan.
Kaipasin kuitenkin läheisyyttä ja turvaa. Sillä loppujen lopuksihan, ihminen on seuraa etsivä,
inhimillinen koneisto.
Meidät on luotu etsimään pari itsellemme.

Intuitioni sanoi kauan sitten, ettei tämä onnistu. Olin oikeassa.
Miten voi rakastaa, jos sydän on muualla?

Kuitenkin, olen onnellinen kaikesta ajasta. Tämä kaikki, maailma, jossa elän, ei olisi ollut mahdollinen, ilman tukea.
Nyt se kaikki, mitä uhrasimme, kantaa jo hedelmää.
Olemme luoneet talon, joka on täynnä elämää. Tunteita, iloa ja naurua. Sekä kyyneliä.
Yhteisiä jaettuja kokemuksia, niin hyviä kuin epämiellyttäviäkin.

Olemme tulleet tärkeiksi monelle ja olemme luoneet uusia suhteita, joista osa kestää elämänmitan, osa päättyy aiemmin.
Olemme kuitenkin vaikuttamassa ihmisten hyvinvointiin oman persoonamme kautta.
Ja juuri tuo persoona punnitaan. Se painaa eniten vaakakupissa.
Kohtelenko ihmisiä, kuten haluaisin itseäni kohdeltavan? Avoimena ja ennen kaikkea rehellisenä.

Ja juuri tuo rehellisyys on ollut koetuksella tänä vuonna, enemmän kuin uskoinkaan.
Silti näen asiassa, jos toisessa, myös jotain hyvää.
Uusi ovi ei olisi auennut minullekaan, ilman menneen vuoden tapahtumia.

Tavoitteet ovat korkealla sekä työelämässä, että oman elämän suhteen.
Niin kuin tulisi olla jokaisella meistä, oli tavoite sitten kuinka suuri tai pieni. Se on tärkeä, juuri siinä hetkessä, jossa elää. Juuri nyt.

Sanoin taannoin rakkaalle ihmiselle: Tulet menestymään, tulet onnistumaan, jos vain haluat.
Keväällä jää nähtäväksi, mihin se tahtotila riittää.

Minun tahtotilani on selvä.
Tulla näkyväksi jälleen.
Kaikkien niiden "Näkymättömän Lapsen" vuosien jälkeen. Ja nauttia siitä.
Antaa palanen muille. Ilman vastapalvelusta.
Olla onnellinen.
Niin kuin kuvassa, jossa matkani suuntasi kohti maata, jota rakastan, vuonna 2011.


-Tiialotta-