tiistai 15. marraskuuta 2016

Near of my body

Kuulin tänään ensimmästä kertaa lauseet, opettajani Leenan suusta:
Minussa ei ole kateutta.  Nyt on oikea aika alkaa opetella sitä.

Tervettä, eikö totta?
Olla kateellinen, saada kehoon voimakas tuntemus, siitä, että toisella on jotain sellaista, mistä minä vain haaveilen.

Käännän tämän omaan maailmaani. Peilaan sitä, mitä koen säännöllisesti.
Tarvetta kokea pyrkimystä täydellisyyteen. Kehollisesti.
En tarkoita nyt ulkoista olemusta, vaan täydellisyyteen pyrkivää mieltä, kehon kautta.
Kateus. Sen aiheuttama lopputuote.

Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, että täydellisyys on mielen luoma kuva, joka pettää meidät aina. Jättää meidät yksin, tunteidemme ja kehokokemusten äärelle. Vellomaan itsesäälissä, mikäli annamme sille vallan.
Vaikka voisimme valita toisin.
Olemme vain liian sokeita näkemään, että kaikki ei ole koskaan niin hyvin, kuin juuri tässä hetkessä.

Esimerkiksi asiakas, joka harjoittelee, naimisissa sykemittarinsa kanssa.
Kello kertoo kaiken sen, minkä unohdamme aistia kehollisesti.
Väsymyksen, liian kovan rasituksen tai onnen ja ilon.
Milloin kello alkoi puhumaan ja sanomaan, että teit hyvää työtä?
Saat joko palkintopokaalin tai sitten et.
Mitä jos pokaali ei ilmestykään kellon näytölle? Mitä sitten teemme?
Kiroilemme ja soimaamme itseämme, unohtaen täysin, että keho on aistinut paljon. Yrittänyt ehkä kertoa, miltä siitä tuntuu. Emme vain kykene keholliseen viestintään mielemme kanssa.
Kysymys kuuluukin: Kuinka vähän olemme kehossamme, oikeasti?

Kuulin tänään myös toisen lauseen:
Mr Smith lives near of his body.

Kuinka monelle meistä tämä on arkipäivää? Asua oman kehon naapurissa, tietämättä, onko naapuri kotona vai ei? Tai lukeeko naapuri Helsingin Sanomia vai Iltalehteä.
Kun tämän siirtää minun maailmaani, voisin kysyä, kuinka moni on tullut ajatelleeksi muutakin kuin Jaksaa, Jaksaa-lausetta?
Kuinka moni on jo avannut oven naapurissa ja nähnyt ajatusta pidemmälle? Kehoon?
Ja antanut mahdollisuuden sille tuntemukselle, ettei jaksakaan. Ja hyväksynyt sen.

Tänään tuli itselle näkyväksi opetuksista suurin.
Kun koputtaa oveen, voi olla mahdollista, että joku avaa oven ja oven takana ei välttämättä odotakaan se, minkä haluaisit näkeväsi.
Ja miten selviät siitä? Miten olet ja elät sen kanssa? Kun mielesi tekee hajottaa ja hallita.

Palaamalla kehoon ja luottamalla sen tuntemukseen. Kyetä löytämään tasapaino, tilanteesta huolimatta.

-Tiialotta-


Meditation is, how do you live your life.

Jon Kabat-Zin












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti