Tänään, kuten jokaisena jouluaattona, olen herännyt aikaisin.Lapsena se tarkoitti sitä, ettei iltaan ollut enää pitkästi aikaa. Joulupukki tulisi kylään.
Tänään, hämärässä istuessani, koen olevani juuri siinä joulun hetkessä kiinni.
Ei kiirettä.
Hetki sitten, ulkoilma, aamuhämärä ja kylmä tuuli kasvoilla.
Lumipyry.
Kuin aika odottaisi.
Hiljaisuus. Käsin kosketeltavissa.
Jossain kaukana, joku sytyttää kynttilän, niille kaikille menneille, joku nostaa lapsen syliin ja joku laittaa kädet ristiin, toivoen maailmasta tulevan hiukan paremman paikan elää.
Juuri tässä hetkessä, keho kokee voimallista lämpöä.
Hetkessä, jossa kaikki liike on pysähtyneessä tilassa. On vain sisäinen valo, joka kertoo mihin suuntaan tulee mennä.
Valo, joka ohjaa näkemään paremmin, myös huomiseen.
Minun jouluni.
Täynnä rakkautta ja toivoa.
Rakkautta myös niille, joiden sydän on särkynyt tai toivo tuntuu menetetyltä.
Tänään, tässä hetkessä, ymmärrän jälleen paremmin myös oman tarkoitukseni.
Olla tuki. Mieli, joka kuuntelee. Olkapää, johon itkeä murheet ja sydän, joka tuntee vahvemmin kuin koskaan.
Minun jouluni näyttäytyy tänä aamuna kauneimpana maisemana, mitä olen koskaan nähnyt.
Maisemana, jota en ollut koskaan ajatellut näkeväni.
Minun jouluni on valmis, tässä hiljaisuudessa.
-Tiialotta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti