Kirje kadonneelle, vuonna 2012

Niin vahva.

Oletko kuullut koskaan lausetta: 
"even the strongest one can fall".

Jokaisella ihmisellä on ennen syntymää sielu ja sen mukana sydän.
Sielu ei lakkaa koskaan olemasta, mutta vahvakin sydän voi lakata toimimasta.
Ei se ole sydän joka murtuu, vaan sielu.
Ja riittävän monta säröä saa aikaan sen, ettei sielu kykene enää muuta kuin antamaan periksi.

Viisas mies sanoi kerran: You have a warriors heart. 
Sen tiedän. 
Enhän muuten kykenisi tähän, mitä teen.
Se, miten olen syksystä selviytynyt, on ihan selvää. 
Tahdon ja sydämen voimalla, mutta sielustani en tiedä.
Eilen heräsin nenäverenvuotoon ja mietin joko nyt, mutta ei. 
Sielu ei halua lähteä vielä.

En ajattele enää tulevaa, en unelmoi. Päivistä en tiedä. Ne vain menevät ja yöt tuntuvat niin pitkiltä, vaikka nukunkin niin vähän. Ainoa asia mitä mietin, on muistot.

Erase or rewind.

Kysyn joka päivä, miksi ihmiselle on annettu niin suuri asia kuin tunne.

Voisinpa nähdä vielä sen päivän, kun sanoin, etten tarvitse ketään. Ihminen on kuitenkin koneisto, joka tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen, juuri tunteiden takia.

Kun näin sinut, oli kuin ympärillä olisi ollut kehä. 
Valoa ja energiaa. Mutta nyt se kehä on muuttunut. 
Kumpikaan meistä ei valaise tilaa. On kuin valo olisi muuttunut varjoksi. Ilma on sakeaa ja energiavirrat sinkoilevat sekavina massoina.
Kyyneleet ovat enemmän ja enemmän kuivuneet ja tilalla on tyhjä aukko.
Joku sanoisi, että vielä on toivoa paremmasta, mutta minä olen luopunut siitä.

Joka päivä suoritan asiat, kuin ne olisivat ennalta sovittu ja kun suljen illalla silmäni, huokaisen helpotuksesta, kun päivä on ohi. Näin minä selviydyn. Kun en ajattele.

Koen että rakkaus on yliarvostettu asia. Me ihmiset luulemme, että rakkaus on tunteita ja intohimoa.
Kuitenkin kaikessa on kysymys mielestäni yhteydestä. Kahden sielun välillä.
Ja joskus sielu eksyy toisesta sielusta.
Osa meistä ihmisistä kulkee läpi elämänsä, kohtaamatta sitä puuttuvaa toista puoliskoaan, mutta joskus kun niin käy, sielu merkitsee omansa ja seuraa puuttuvaa palaansa läpi elämän, tahtoipa sitä tai ei.

22.1.2012

-Tiialotta-


We walked the narrow path, 
beneath the smoking skies.
Sometimes you can barely tell the difference 
between darkness and light.
Do you have faith 
in what we believe?
The truest test is when we cannot, 
when we cannot see.


I hear pounding feet in the, 
in the streets below, and the,
and the women crying and the, 
and the children know that there,
that there's something wrong, 
and it's hard to belive that love will prevail.

Oh it won't rain all the time.
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall forever.

Oh, when I'm lonely, 
I lie awake at night 
and I wish you were here.
I miss you. 
Can you tell me 
is there something more to belive in?
Or is this all there is?

In the pounding feet, in the,
In the streets below, and the,
And the window breaks and,
And a woman falls, there's,
There's something wrong, it's,
It's so hard to belive that love will prevail.

Oh it won't rain all the time.
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall, your tears won't fall, your tears won't fall
forever.

Last night I had a dream.
You came into my room, 
you took me into your arms.
Whispering and kissing me, 
and telling me to still belive.
But then the emptiness of a burning sea against which we see
our darkest of sadness.

Until I felt safe and warm.
I fell asleep in your arms. 
When I awoke I cried again for you were gone.
Oh, can you hear me?

It won't rain all the time.
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall forever.
It won't rain all the time
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall, your tears won't fall, 
your tears won't fall
forever.

-Jane Siberry-