Facing my body

Muutama päivä sitten minulta kysyttiin: Mitä tarkoitat? Kun sinulla ei ole sanoja.
En osannut selittää, en kertoa, miltä tuntuu.

Kykyni sano mitään järkevää oli kadonnut. En pystynyt ajattelemaan selkeästi.

Jälkikäteen, kaikki avautuu minulle näkyväksi uudelleen, eri perspektiivistä.
Epämiellyttävien kokemusten sarja sai tässä asiassa päätöksen.

Hetki sitten, en kyennyt toimimaan. Aisteilleni välittynyt impulssi laukaisi vahvan tunnemuiston, joka lamaannutti kykyni sanoittaa mitään, mitä ajattelin tai tunsin.
Ainoa asia, mikä tuli näkyväksi oli kehotuntemus. Hengityksen tiheys, hidastuminen ja lopulta tasaantuminen välihengitysten myötä.

Miksi näin?

Kykenin huomioimaan, kuin erilläni omasta kehostani, sen ulkopuolella, mitä tapahtuu kehossani.
Olin kuin irtautunut sielu, jos sitä siksi kykenee kutsumaan.
En yrittänytkään selittää, mitä tulisi olla, vaan hyväksyin, etten voi, enkä halua enää muuta kuin muutoksen.
Sillä vain muutoksen kautta, hyväksymällä, voi syntyä ulospääsy.
Valitsemalla, löytyy vähitellen uusi tapa toimia.

Mutta miten hyväksyn sen?

Kokemalla, ei elämällä. Sanoittamalla.
Miten puhun asioista itselleni ja ääneen muille. Epämiellyttävä jää.
Epämiellyttävästä kiinnipitäminen purkautuu kuin lankakerä auki ja tilalle syntyy uuden mahdollisuus.

Tänään kuulin lauseen:
Pain is unavoidable, but suffering is optional.

Ja mitä kauemmaksi tuo hetki lipuu, sen vahvemmin ymmärrän, että minussa tapahtunut muutos, kun harjoitan ja meditoin, muutti ympärilläni olevaa yhtälöä.
En ollutkaan enää valmis hyväksymään kehotuntemusta, joka sai minussa aikaan kipua.
Suurimpana kivun aiheuttajana toimin itse.
Vetäytymällä, väistelemällä ja kritisoimalla. Eniten itseäni, etten riitä.
Miellyttämällä, uskoen, että kaikki palaa ennalleen, jos pidän kiinni vanhasta. Ehkä minusta pidettäisiin sitten enemmän.

Unohtaen, että myös itku, epämiellyttävät hetket ja virheiden tekeminen ovat sallittuja kehokokemuksia.
Muutos lähtee muutoksesta ja vain rikkomalla vanhaa, voi astua valoon.

Tänään, Lucian päivänä, sana valo tuo voimakkaan kehollisen tunteen.

Vihdoin kokonaisuus tulee näkyväksi. Minä olen!
 En valmis, en viisas, mutta hyväksyn itseni ja muutoksen tuulet.

-Tiialotta-