Vieraantuminen. Menettäminen. Luovuttaminen.Oli se ystävyydessä, parisuhteessa tai perhesiteissä.
Kuinka nopeasti se käykään?
Hetki sitten, arki pyöri rutiinien ympärillä. Kaikki tuntui kasaantuvan yhdeksi möykyksi.
Herääminen, työ, nukkumaan meno ja hiljaisuus.
Tulimmeko koskaan ajatelleeksi asioita, ennen kuin kaikki tuli näkyväksi?
Olimmeko vain tilanteen orjia ja olimme luovuttaneet itsemme elämälle?
Tunsimmeko enää muuta, kuin rullan, joka pyörii? Päämme sisällä ja kehossamme, automaattisina liikkeinä.
Minusta tuli robotti, tyhjine silmineen, tuijottaen yhteen kohtaan elämässä.
Haparoivin ottein, löysin itseni usein kyykistyneenä kehotuntemusteni äärelle, voimattomana ja epäröivin ajatuksin.
Olin kuin ohuin lasi, valmiina murskautumaan kivilattialle, tuhansiin palasiin.
Itkeä ei saanut. Ei saanut olla heikko, ei väsynyt. Vain täydellinen, tuottelias ja pystyvä.
Kunnes väsyin.
Kunnes kaikki oli yhtenä päivänä ohi.
Tänä aamuna herätessäni tunsin, ensimmäisen kerran 4 vuoteen, kuinka makuuhuoneeni lattia tuntui kylmältä, paljaiden varpaideni alla.
Sytytin kynttilät aamuhämärässä ja kuuntelin hiljaisuutta. Minun talossani, joka heräsi henkiin jälleen.
Talovanhus ja minä, kahdestaan kahvikupin äärellä.
Onnesta hehkuen.
Uuden kynnyksellä.
Kuin vastarakastuneet.
Tietämättä, mitä huominen tuo tullessaan.
<3
-Tiialotta-
Hello darkness, my old friend
I've come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains within the sound of silence
In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone
'Neath the halo of a street lamp
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed
By the flash of a neon light
That split the night
And touched the sound of silence
And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs
That voices never share
And no one dared
Disturb the sound of silence
"Fools" said I, "you do not know
Silence like a cancer grows
Hear my words that I might teach you
Take my arms that I might reach to you"
But my words like silent raindrops fell
And echoed in the wells of silence
And the people bowed and prayed
To the neon God they made
And the sign flashed out its warning
In the words that it was forming
And the sign said
"The words of the prophets
Are written on the subway walls
And tenement halls"
And whispered in the sound of silence
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains within the sound of silence
In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone
'Neath the halo of a street lamp
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed
By the flash of a neon light
That split the night
And touched the sound of silence
And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs
That voices never share
And no one dared
Disturb the sound of silence
"Fools" said I, "you do not know
Silence like a cancer grows
Hear my words that I might teach you
Take my arms that I might reach to you"
But my words like silent raindrops fell
And echoed in the wells of silence
And the people bowed and prayed
To the neon God they made
And the sign flashed out its warning
In the words that it was forming
And the sign said
"The words of the prophets
Are written on the subway walls
And tenement halls"
And whispered in the sound of silence
-Disturbed-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti