Mutta missä on koti?
Sielläkö missä sydän asuu, vai minne mieli halajaa?
Intuitiivisena ihmisenä, olen usein miettinyt tätä suurta kysymystä.
Onko koti se paikka, missä omaisuuteni on, vai siellä missä viettäisin mielelläni aikani, kun siihen on mahdollisuus? Määrittääkö ympärilläni oleva materia sen, minkä koen tärkeäksi, vai voisinko kokea kodikseni myös sen, mikä mahtuu yhden naisen reppuun matkustaessani maailmalla?
Mitä oikeasti tarkoitetaan sanalla koti?
Suunnaton pohtimisen tarpeeni syntyy juurettomuudesta.
Olen lapsesta saakka ollut vailla kotia, vailla jotain tuntematonta. Koti-sanan merkitys on jäänyt hyvinkin epäselväksi ja vuosien varrella olenkin epätoivoisesti yrittänyt paikata tätä tyhjiötä. Rakentamalla uusia koteja, hienojen huonekalujen ympärille, tuntematta sittenkään sitä tunnetta, jota etsin.
Olen testannut tuhansia sohvia ja sänkyjä, kokematta sitä tunnetta, että haluaisin juuri tämän huonekalun kotiini. Sinne, missä minun on hyvä olla.
Ja juuri eilen, makoillessani hotellissa, Dublinissa, vieraassa sängyssä, koin suunnattoman suurta ikävää, sinne, missä kaikki se väsyneen ihmisen merkityksetön tavara asustelee.Se paikka, jossa rutiinit tuntuvat kuormittavan enemmän yhtenä päivänä, kuin olisi tarpeen.
Josta juuri muutama päivä sitten kaipasin niin kipeästi pois.
Kaipaan pientä kinastelua. Yövaloa, jota kutsutaan nykyään I padiksi ja suurta pyykkivuorta pitkän päivän jälkeen.
Lausetta, jonka jaan joka ilta. Välitän sinusta.
Juuri tänään tuo ajatus, että tulee mennä kauas nähdäkseen lähelle, on totta!
Juuri tänään, olen onnellinen, että matkani suuntaa kohti kotia.
-Tiialotta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti