Herkuttelijan joulu

Joka joulu, ihmiset kyselevät minulta erinäisiä kysymyksiä, liittyen ravintoon tai herkutteluun jouluna.
Kuinka monta torttua tai suklaapalaa saakaan syödä, ilman omantunnon aiheuttamaa tuskaa.

Vastaukseni yllättää, enemmän kuin usein.
Moni odottaa tiukkaa linjausta tai tarkkaa määrää. Selkeitä ohjeita.

Mutta eihän se niin toimi.
Mietipä itse, ihan hetki. Avaat suklaarasian ja ohjeeksi on annettu kaksi palaa.
Otat ne kaksi, laitat rasian kiinni ja kaappiin.
Mitä tapahtuu?
Rasia huutaa sinua, istuessasi sohvalla. Vähintään, joka kolmas hetki, ajattelet rasian sisältöä ja sen tuomaa mielihyvää.

Niin, tämä toistuu myös monen muun asian yhteydessä.
Aivot kehittävät kehotuntemuksesta muistijäljen, jota ruokimme mielen avulla.
Mieli hakee ja näkee asioita, jotka kehittyvät aivoissamme uskomukseksi.

Esimerkiksi ihastuessamme, jota sitten myöhemmin kutsumme rakkaudeksi.
Stressitila kehossamme. Hyvällä tavalla.
Näläntunne katoaa usein juuri tässä tilanteessa. Samoin kuin surussa.

Tunnetilat ohjaavat meitä myös ravinnon suhteen. Mitä tasapainoisemmassa tilassa elimistömme on, sen helpompi hyvää ruokavaliota on noudattaa.

Tasapainoinen keho aistii myös näläntunteen hormonitasapainon ollessa kunnossa.
Kun taas epätasapainoinen tila saa meidät valitsemaan huonommin.

Usein surun kohdatessa laihdumme, näläntunne katoaa tai sorrumme herkutteluun.
Kaikki riippuu kehostamme ja sen viesteistä.

Rakastunut ihminen ei koe näläntunnetta, johtuen kortisolitasojen huimasta noususta. Keho ruokkii itse itseään. On kuin olisimme kadottaneet tarpeen, joka pitää meidät loppujen lopuksi hengissä.

Kuitenkin, yhtälön ollessa mikä tahansa, peilaamme itseämme johonkin toiseen.
Näemme itsemme mielemme kautta, juuri sellaisena, kuin mielemme haluaa.

Suurin kysymyksemme tulisikin painonhallinnassa olla: miten hallitsemme mieltämme?
Mitä ajattelemme itsestämme?
Ja miten ruokimme mieltämme?  Peilaammeko vain negatiivisia kehotuntemuksia ja annamme mielellemme vallan toteuttaa jälleen se kuvitelma, että kaikki on menetetty.

Kuten tänäkin jouluna. Suuri joukko ihmisiä painii viimeisten jouluruokien ja suklaarasioiden kanssa. Syödäkö vai eikö?
Aloittaako sitten uutena vuotena uusi elämä vai nyt?

Kun vastaus on yksinkertainen.
Kuunnella kehoa ja hoitaa mieltä. Luoda mielelle positiivisia kokemuksia joka päivä.
Nauttia elämästä, vaikka se olisikin se herkku, juuri tänä jouluna.

-Tiialotta-