Worth of life

Joka joulu alkaa alennusmyynnit.
Vuosi vuodelta aiemmin.

Osa meistä lipuu fanaattisen tilaan ja jopa jouluaattonakin lähdemme metsästämään tarjouksia.
Luottaen siihen, että voimme hyötyä ja saada onnen tunteen kaupoista, jotka olisivat tuoneet suuren loven kukkaroon hetki sitten.

Sama pätee liikunta-alalla.
Jokainen kuntosali lupaa suurin sanoin ja erilaisten kampanjoiden myötä, huippuetuja uusille, tuleville asiakkaille.
Olen ollut alusta asti ymmälläni.
Tein vuosia töitä keskuksessa, jossa sivuosaan jäivät asiakkaat, jotka olivat kulkeneet mukanamme vuosia.
Koin heidän puolestaan suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta.
Kuinka inhimillisyys unohtuukaan, kolikoiden kiiluessa silmien edessä.

Taannoin satuin erehtymään koulutusmatkallani Stockmannin hulluille päiville.
Etsiessäni epätoivoisesti ulospääsyä, ehdin kommentoimaan kurssikaverilleni erästä tunnettua laukkumerkkiä.
Pidän sitä edelleen vanhan mummon kauppakassina, kun taas muotitietoiset naisasiakkaat arvottavat tämän laukun designin kärkipäähän.
Sain suunnattoman kovan kritiikin takanani seisovalta, turkistakkiselta naiselta.
En kuulemma osannut arvostaa muotia lainkaan.

Arvot.
Inhimillisyys. Luottamus.

Tulevana vuonnakaan, omassa yrityksessäni ei järjestetä kampanjaa, kalastellen uusia asiakkuuksia.
Tulevana vuonna, mietin laajentamista, välineiden hankkimista ja olemassa olevien asiakkaiden tarpeiden täyttämistä.
Tulevana vuonna, uskon edelleen arvoihin, joita itse noudatan.
Oikeudenmukaisuuteen. Vaikka se tänä vuonna joutuikin enemmän kuin koetukselle, en ole luovuttanut.
Uskon, ettei minulle annettu tätä tehtävää turhaan. Auttaa ihmisiä. Luoda koti treenaaville ihmisille, jossa on lupa nauraa ja itkeä. Epäonnistua tai tehdä huippusuorituksia.

Tulevana vuona toivon myös itselleni aikaa.
Eräs minulle tärkeä ihminen oli sitä mieltä, että olen melkoisen omistautunut asialleni.
Niin, se on totta.
Mutta, se ei kuitenkaan ole koko elämäni.
Olen omistautunut asialleni, olen yrittäjä.

Mutta samalla olen tunteva, herkkä. Kaipaan myös sitä, mikä tekee minusta inhimillisen työssäni.
Kaipaan arkea.

Tänään jouluaattona, istuessani sohvalla, toivoisin voivani jakaa tämänkin arkisen kokemuksen, ilman että se tuntuisi naurettavalta.
Lastenohjelman, jonka olen katsonut joka vuosi, 80-luvulta saakka.
Lumiukon.
Tämä hetki tuo tunnekokemuksen kehoon, joka minun arvoasteikollani on tärkeä.
Samalla lailla, kuin tunnekokemus työssä, kun asiakkaat saapuvat salille.

Jokainen tärkeä omalla tavallaan. Eri lailla. Yksilöinä.
Yhdessä.
Kuten minä heille, tunnelmanluojana. Hyväksyvänä.

-Tiialotta-