The whole story

Kun mieli väsyy, ja keho tuntee.
Kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään? Unohtamaan merkit, jotka keho välittää meille.

Kun keho on väsynyt, mieli jatkaa liiankin usein tuttua kaavaa. Se on tottunut sivuuttamaan keholliset kokemukset. Jopa sanomalla, että sillä se lähtee, millä se on tullutkin.

Mutta kun keho on uupunut, se haluaa lepoa. Kuuntelemmeko niitä ensimmäisiä tuntemuksia?
Emme.

Kierre alkaa helposti pienin askelin. Jatkuu tuntemuksiin, joita emme helposti osaa selittää, toisen niitä kysyessä. Kolotuksia löytyy sieltä ja täältä, emmekä kykene paikantamaan oikeaa syytä.
Kuulemme kehon viestin yleensä vasta, kun emme kykene suorittamaan totuttuja rutiineja.
Silti jatkamme niin kauan, kuin mieli tahtoo.
Usein liian pitkään.
Seuraamme mittareita, laskureita ja toteamme tieteellisesti, millä tasolla meidän tulisi liikkua.
Emme näe, että keho on jo kertonut tuntemukset.
Kuinka moni meistä valmentajista on tullut kysyneeksi asiakkaalta: Miltä kehossa tuntuu?

Testasin hetki sitten kykeneväisyyteni toteuttaa tieteellinen koe.
Valvoin kolme vuorokautta yhtäjaksoisesti, ilman unta.
Silti kykenin suoriutumaan tehtävistäni moitteettomasti, ilman, että kukaan edes huomasi mitään.
Tuntemukseni kehossa olivat silti valtavat. Sydän hakkasi, kuin olisi pyrkinyt rinnasta ulos.
Ruoka ei pysynyt sisällä.
Vasta kun tärisin taukoamatta, jopa sisätiloissa ja käteni vapisivat kuin alkoholistilla ilman lääkettään, ymmärsin, mitä minun tulisi tehdä.
Olin kuitenkin varautunut kaikkeen. Tiesin tämän kaiken tapahtuvan.
Hengitin. Hengitin. Hengitin.

Mutta kuinka moni muistaa hengittää? Kuinka moni pysähtyy kuuntelemaan, kuinka keho voi?

Omassa liikuntakeskuksessani näen päivittäin uupuneitakin ihmisiä suorittamassa pakollisia harjoituksia. Jokaisella syyt ovat omat.
Sanotaan, että liikunta on lääke, mutta kun ilo katoaa, jää jäljelle vain tahtotila.
Ja se on hyvinkin vahva.

Enemmän kuin usein, haluaisin ravistella asiakkaani hereille unesta. Sanoa, että nyt riittää.
Emmekä me valmentajat ole kovinkaan hyviä esimerkkejä.
Täydellisine kehoinemme, jatkuvasti huutaen: Jaksat kyllä!
Meillä olisi paljon opittavaa valmentamisen aapisesta.
Mihin unohtui asiakkaan kuntotaso? Nimittäin mielen kunto. Mieli kun ohjaa kehoa.

Omasta mielestäni meidän tulisi kehittää enemmän taitojamme ja nähdä ihminen. Eikä vain treeniä.
Kokonainen ihminen, kaikkien kysymysten sijaan.
Katsoa silmiin ja kuunnella. Kehon kieltä.
Sillä se paljastaa enemmän kuin tuhat sanaa. Nähdä kokonaisuus, eikä vain osia palapelistä.

Minua on usein haukuttu jaarittelijaksi, mutta juuri sillä keskustelulla ja läsnäololla asiakkaistani on auennut jotain sanoinkuvaamattoman herkkää, kaunista, sekä vahvaa tulkintaa, niin liikumisen sekä mielen maailmassa.
Olen rakastunut työhöni, jokaiseen hetkeen asiakkaideni kanssa.
Tiedän jokaisen asiakkaani historian, sillä ilman sitä minun olisi vaikea valmentaa.
Olen nähnyt kun asiakas murtuu kyyneliin tai nauraa sydämensä kyllyydestä.
Olen myös sanonut suoraan asiat, ja saanut arvostusta juuri tästä rehellisyydestä.
Unohtamatta sitä tavoitetta, joka ensi kysymällä tuntuu niin selkeältä,
mutta, joka vuosien kuluessa vaihtuu ja muuttaa muotoaan.
Miksi?
Pitkässä valmennussuhteessa aukeaa ihmisen todellinen kehokokemus ja mielen tunnemaailma.  Ihmisen kokonainen tarina.
On suuri kunnia olla osa niistä jokaista, jokaisena päivänä.

-Tiialotta