Holes in the sky

Minun matkani alkoi kolme viikkoa sitten.
Kuin kivi olisi pudonnut harteiltani. Kuin joku olisi avannut kahleeni.

Kurotin liian kauas, vaikka lähellä olisi ollut se oikea vastaus.
Mutta kuten sanottu: Tulee mennä kauas, jotta näkee paremmin lähelle.

Olen ollut aina unelmoija.
Uskonut ja kurottanut korkeuksiin.
Kädet kohti taivasta. Rakentanut toivoa, sortuvien rakenteiden alla.
Murtanut lukot ja avannut uusia.

Pudonnut tuleen ja tullut takaisin ehyempänä.
Niin kuin jokainen meistä tahollaan.
Joku vain pukee samanlaiset kokemukset sanoiksi. Kokemukset, joita me kaikki olemme kohdanneet elämämme aikana.

Eheytyminen.
Kuinka hyvä energia parantaa kuin lääke kivun.
Kuin sielu nousisi siivilleen, energian virratessa oikeaan suuntaan.

Tänään tulin tilanteeseen, jossa näin kyyneleet. Kirjoitukseni oli koskettanut. Sanat olivat saaneet merkityksen kehossa ja keho tilan, tuntea.
Vuosia sitten, viisas mies näki minussa jotain. Hän pyysi minua mukaansa auttamaan ihmisiä.
En ollut valmis.
Jokin minussa sanoi, että on suurempikin joki, jossa minunkin kyyneleeni tulevat virtaamaan ja kuivumaan ajan saatossa. Ja sen jälkeen olen valmis siihen, mihin elämäni minua ohjaa.

Useinkaan, emme näe vastauksia, vaikka ne olisivatkin läsnä. Ja juuri se tekee meistä inhimillisiä.
Kun kulkee useamman polun, tai kompastuu useampaan kiveen, tulee kokeneeksi kaiken sen elämänrikkauden, mitä eteemme asetetaan.

Aika.
Suhteellinen käsite.
Huominen voi olla toiselle liian kaukana, kun taas toinen toivoisi ajan kulkevan hitaammin.
Sanotaan, että aika parantaa haavat. Ikävää se ei kuitenkaan vie koskaan, ja tarvitseeko sen edes sitä tehdäkään?

Minun kohdallani aika pysähtyi vuosia sitten.
Sen jälkeen, kelloni on kulkenut enemmän taaksepäin kuin eteen.
Kunnes muutama viikko sitten, oli kuin vanha koneistoni olisi alkanut tikittää jälleen.
Oli kuin Feenix lintu olisi nähnyt taivaankatossa reiän ja lentänyt pilvien läpi uuteen aamuun.

Kaikki se, minkä olin antanut itsestäni, sai merkityksen.
Minun valoni alkoi loistaa jälleen.

Valo.
Ihmisen suurin energianlähde. Osalle tieteellinen, jopa hyvin matemaattinenkin yhtälö.
Itse olen aina uskonut kuitenkin muuhun kuin tieteeseen. Sisäiseen valoon.
Ja luottanut tunteeseen, joka kehosta nousee näkyväksi.
Kun tilaan astuu ihminen, joka kantaa tätä valoa, on muiden helppo olla läsnä.
Minun valoni sammui pitkäksi aikaa, kunnes joku avasi oven ja kehotti astumaan sisään vanhasta ovesta.
Kohti minun valoani.
Ja tulin kotiin.

-TiiaLotta-

Drop your weapons
Carry me home 
Leave no defence
Carry me home 
Let the waves wash over me
Carry me home 
Over the land or the sea
Carry me home 


Close your eyes
Can you feel it
Can you feel the light intertwining
Can you feel it


Pick up all the pieces
And carry them home
Carry them home
Hold on and release it
When you carry us home
Carry us home
Close your eyes
I would give it all only to find you
And carry you home
To carry you home
Cause it's easier to fade out, to fade out
Than to carry you home
To carry you home


Close your eyes
It's easier to fade out, to fade out
Than to carry you home  

Can you feel it, can you feel the light intertwining
Close your eyes
Cause it's easier to fade out, to fade out
Than to carry you home 

Can you feel it, can you feel the light intertwining
Close your eyes
Cause it's easier to fade out, to fade out
Than to carry you home 

Can you feel the light
intertwining
Carry you home
intertwining
Carry you home

-SOHN-