Unbroken mind

Matkalla.
Sinne, mikä muutti minun sisäisen ääneni.
Tietoinen läsnäolo.

Ensimmäisistä hetkistä lähtien haparoiden, suorittajaluonteella. Toivoen, että jotain tapahtuisi.
Jotain mullistavaa. Uudistavaa ja puhdistavaa.
Löytäen itseni lattialta, miettien, miksi mitään ei tapahdu. Kaikki matkustaminen on ollut turhaa, kaikki ne tunnit uhrattuna, tyhjään hölynpölyyn.
Olisi pitänyt uskoa viisaampia. Teoreettisia ihmisiä. Eihän tämä toimi.

Kunnes se kaikki jysähti. Ensimmäinen hetki, tyhjän päällä. Kuin murtuvalla jäällä, jalkojen alla.
Annanko sen tapahtua, tuleeko minun jarruttaa?
Suunnattoman vahva kehollinen kokemus.
Sen jälkeen, kaikki on on ollut selvää. Jokainen epävarma hetki ja epäonnistuminen.
Kaikki se mitä keho kokee.
On sallittua. Negatiiviset kokemukset ja suunnattomat ilon tuntemukset.
Kaikki se, mikä on jäytänyt sisälläni kaivautuu esiin, kuin karhu talviunilta. Ja tulee näkyväksi uudelleen.
Kysymykset sinkoillen mielessäni. Voinko sallia tämän ja antaa itselleni mahdollisuuden ymmärtää?

Ja olen onnellinen. Siitä, ettei minun tarvitse enää jarruttaa. Ei elämääni, ei rakkauttani, eikä hetkiä, jolloin olen pettynyt itseeni tai elämään.
Kaikki se saa tulla esiin arvostelematta. Hyväksyen, että se on.

Kaikki, mitä olen kokenut viime aikoina, on saanut kasvot.
Minun muuttuneet kasvot. Minun haluni nähdä enemmän sisältöä elämässäni. Kaikki se kipuilu on saanut nyt merkityksen. Nähdä valo ympärilläni ja itsessäni.
Ja päästää irti. Hyväksyen myös epämiellyttävät kokemukset.

Eräs minulle tärkeä ihminen sanoi: Sinun tulee vain heittäytyä.
Ja huomaan tehneeni juuri niin. Heittäydyin läsnäolon huomaan ja löysin itseni uudestaan.

Harjoittaminen ja sen merkitys. Tärkein kaikista.
Matkallamme joudumme luopumaan monista itselle tärkeistä asioista, ja sekin koskettaa, jos on myötätuntoinen ihminen.
Puhumme hinnasta, joka tulee maksaa, jotta voisimme irtautua. Miksi?
Jos kykenemme hyväksymään asiat sellaisina kuin ne elämäämme tulevat, kaikki on ilmaista.
Olemme vain tottuneet ajatukseen, että kaikki on meiltä pois.
Vain harjoittamalla tulemme näkyvämmäksi itsellemme.
Arvostelumme vähenee ja itsetuntomme kohenee.  Opimme näkemään, mikä on meille hyväksi.

Jos minun tulisi kertoa lyhyesti tietoisen läsnäolon tärkein sanoma, en kykenisi siihen.
Se on koettava.
Vain kehollinen kokemus on tärkeä.

Tänään, olen onnellinen, että juna vie minua sinne, missä olen taas lähempänä sallivuutta.
Ympäröitynä ihmisillä, jotka kokevat myös uuden mahdollisuuksien oven auenneen.
Epävarmoina, mutta silti luottaen, että yhteinen taival kantaa.

Ja kun se kaikki on koettu yhdessä, saamme ottaa uuden askeleen ja jakaa sen kaiken kokemuksen uudessa ympäristössä.
Juuri sellaisena kuin se on tarkoitettukin.

-Tiialotta-

Could you keep your head up?
When you're losing ground
Could you keep your head up?
Everything you once loved
Like your own blood
Comes crumbling down
Could you keep your head up?

Sometimes the tears we cry
Are more than any heart can take
We hurt, just keep it inside
Small wonder that it starts to break

Many moons will lighten the way
And sure this night will follow a day
And everything you once loved remains
Unbroken, unbroken

Could you find a daydream?
In the dead of night
Could you find a daydream
Keep a quiet victory
To a whisper
In an uphill fight
Could you keep your head up

Sometimes the tears we cry
Are more than any heart can take
We hurt, just keep it inside
Small wonder that it starts to break

Many moons will lighten the way
And sure this night will follow a day
And everything you once loved remains
Unbroken, unbroken

Everything you once loved lies unbroken
Many moons will light us
Many moons will guide us
Everything you once loved lies unbroken
Leave the past behind us
Leave the past behind us

Many moons will lighten the way
And sure this night will follow a day
And everything you once loved remains
Unbroken, unbroken, unbroken

-Birdy-