To be touched

Miltä tuntuisi olla kuin näyteikkunassa?
Aistia kehotuntemus, jossa koko keho haluaisi painua maan alle, tai valua kuin vesi viemäriin.
Tuntea olevansa maailmalle turha, mitätön.

Juuri nämä kuvaukset sopisivat kenen tahansa elämään.

Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri syöpäpotilas kokee päivittäin, ja useaan kertaan päivän aikana, tämän kaiken? Koko kehonkieli huokuu ei-hyväksyvää tilaa, sairaassa vartalossa.

Ja me terveet, olemme valmiita tuijottamaan sairasta lasin takaa, kuin näyttelykoiraa tai esinettä, josta tulisi maksaa enemmän, kuin tuhat lanttia rahaa.
Ajattelemmeko koskaan, miltä sairaasta tuntuu, kun vilkutamme lasin takaa? Tai peukutamme  kaverimme facebook- sivua. Lähetellen sydämiä viestiketjuun. Helpottaako se sairastavan elämää?
Usein ei.
Entäpä tilanne, jossa kerromme sairaalle, että hyvin olet jaksanut, tai olet vahva ja selviät kyllä kaikesta.
Haluaako hän kuulla, että on vahva, tai, että hän kykenee elämän tosiasioihin, rutiineihin?
Ei.
Hänen suurin toiveensa olisi olla terve, kuten muut. Olla normaali. Olla muutakin kuin sairas.
Olla ihminen. Kokonainen.

Sairas tekee usein enemmän töitä kuin terveet, todistaen itselleen, ettei ole heikko. Peläten arvostelua, johtuen taudistaan. Ja unohtaakseen myös kivun, henkisen taistelun kehon ja mielen kanssa.
Ja kun ovi sulkeutuu, keho valuu tilaan, jossa kosketuksen voima punnitaan.

Miltä tuntuisi sairastaa tilassa, jossa syöpä on saastuttanut myös läheiset?
Kuin rutto. Elää sairaudessa, ilman kosketusta.
Kuinka nopeasti henkinen minä lannistuu? Kun juuri kosketus parantaisi ja antaisi voimaa, halua tulla maailmaan takaisin. Halua tulla hyväksytyksi, jokaisen arven kauttakin, rikotussa ruumiissa.

Olemme kuulleet monta kertaa, kuinka vanha pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan.
Tiedämme henkisen minän voiman. Tiedämme myös kosketuksen merkityksen.
Tunnemme rakkauden voiman. Mutta tiedämmekö, mitä on olla ilman sitä?

Voimme väistellä, piiloutua. Vältellä avaamasta ovea, jonka takaa voisi löytyä paranemisen avain.
Hyväksyntä ja pyyteetön rakkaus.
Ilman rajoja.
Tarvitsemme tukea näiden ovien avaamiseen.
Läheisiltä.
Niiltä, jotka vielä eilen halasivat meitä. Antoivat iltasuukon, ja jotka tänään saivat tietää sanasta syöpä.

-Tiialotta-



Home

They say home is where the heart is
but my heart is wild and free

So am I homeless
Or just heartless?

Did I start this?
Did it start me?

They say fear is for the brave
For cowards never stare it in the eye

So am I fearless to be fearful
Does it take courage to learn how to cry

So many winding roads
So many miles to go
and oh..

Oh they say love is for the loving
Without love maybe nothing is real

So am I loveless or do I just love less

Oh since love left
I have nothing left to fear

So many winding roads
So many miles to go

When I start feeling sick of it all
It helps to remember I'm a brick in a wall
who runs down from the hillside to the sea

when I start feeling that it's gone too far
I lie on my back and stare up at the stars
I wonder if they're staring back at me

oh when I start feeling sick of it all
It helps to remember I'm a brick in a wall
who runs down from the hillside to the sea

when I start feeling that it's gone too far
I lie on my back and stare up at the stars
I wonder if they're staring back at me

-Passenger-