The whole body

Mihin asettelen itseni, omassa mielessäni?
Minkälaiselle korokkeelle minun tulisi päästä, jotta olisin riittävän hyvä?
Kuinka isot odotukset muilla on minua kohtaan? Entäpä itselläni?
Voisinko olla itse itselleni, se suurin vihollinen tai paras ystävä?

Olenko miettinyt, mikä minua stressaa? Se, että jäin sohvan pohjalle vai se, että tiedän olevani väsynyt, mutta jokin sisäinen ääni pakottaa minut liikkeelle, ilman lepoa.

Muutos vaatii muuttuvan tekijän.
Suorittavassa kehossa on tieto siitä, että osaan jo tämän. Kysymys pyörien alati mielessä: miksi tämä ei etene? Miksi et anna minulle uusia haasteita?
Mieli rakentaa koko ajan ajatuksia, mutta keho tuntee.
Myös epämiellyttävät tuntemukset.
Kehoon asettuminen on kuitenkin vaikeaa.

Tiedänkö, mikä on hyvästä minulle itselleni?
Mitäpä, jos muutankin aiempia, totuttuja ajatusmalleja ja luon uutta? Miten se vaikuttaa minuun?
Tai kuinka paljon järkytän muita, ympärilläni olevia ihmisiä?
Jos minä muutun, miten muut muuttuvat muutokseni myötä?
Voivatko he hyväksyä sen?

Eivät välttämättä, mutta joka tapauksessa muutos muuttaa koko yhteisön toimintamallia.
Kuitenkin, tärkein on se instrumentti, jota minä puhallan orkesterissani.

Ensimmäinen tehtävä on tulla tietoiseksi muutoksen mahdollisuudesta, jonka jälkeen on tehtävä valinta.
Samalla lailla, kuin jaksotamme treenikaudet eri ominaisuuksien kehittämiseen.
Vanha totuttu tapa pyrkii vetämään meitä puoleensa ja osa meistä sortuukin mielen asettamaan ansaan.
Mielihyvää tuottavat hormonit on niin helppo polkaista hereille, tietyllä opitulla tavalla. Treenaamalla liikaa.
Jos kuitenkin jatkamme epävarmemmalla tiellä, saatamme saada kehokokemuksessa jotain uutta ja mullistavaa.

Ja tämän jälkeen onkin hyvä analysoida, mitä on tapahtunut.
Kuinka paljon selityksiä kehittelemme? Suoritamme vuoropuhelun mielessämme.
Miten olen muuttunut, kehollisesti ja mielen kautta. Yleensä toimimme kuitenkin mielen kautta.

Valmentajat auttavat asiaa hyvinkin auliisti, tuijottelemalla erilaisia kaavioita ja tarkkaillen sitä kautta kunnon nousua.  Sillä analyysihän on faktaa vasta, kun tiede sen todistaa.
Tässä malliajatuksessa huomio ei ole kuitenkaan ohjautunut siihen tärkeimpään. Kehoon ja kokemukseen.

Meidän tulisikin nähdä kokonaisuus.
Asettumalla kokemukseen, jolloin koko keho tulee meille näkyväksi ja kykenemme huomioimaan
muutoksen aiheuttamat positiiviset vaikutukset. Sillä ajatukset eivät useinkaan, peilaa sitä todellisuutta, mitä keho tuntee.

Mutta miten voin sitoutua siihen, että joku toinen päättää puolestani, että minun tulee levätä?
Tai treenata vähemmän.
Ammattitaitoinen valmentaja näkee usein, milloin tulee toteuttaa resetointi tai miten samaan hyvään lopputulokseen pääsee vähemmälläkin, aiheuttamatta keholle liikaa stressiä.
Samalla lailla kuin meillä tulisi olla uteliaisuutta ja kiinnostusta myös stressikokemuksille, tulisi valmentajan osata nähdä, ettei valmennettava useinkaan ole halukas niitä käsittelemään.

Muutos ei ole sitä, että pitäisi muuttua, vaan miten kohtaamme stressin ja epämiellyttävät kokemukset.
Jon Kabat-Zin sanoo: Meditation is, how do you live your life.
Tästä voimme ymmärtää jokainen viestin. Erilaisen.

Minulle tämä aukeaa hyvin selkeänä. Haluan valmentajana nähdä, saanko ihmisen asettumaan kehoon ja huomaamaan, miten yksinkertainen, mutta haasteellinen tie sinne on.
Kysymys kuuluukin: Mikä on todella se ääni, jota seuraan?

-Tiialotta-