Hiljainen mieli

Avasin tänään salini oven aikaisin, kuten aina.
Avasin samalla silmäni näkemään jotain sellaista, mikä saa minut aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle.
Energia.
Ja yhtäkkiä huomasin kehoni täyttyvän lämmöstä. Jalkani eivät enää palelleet, eivätkä sormeni tuntuneet kylmiltä.
Kuulin naurua, sekä iloista puheensorinaa. Ja mikä parasta, jokainen sisääntulija toivotti toisilleen huomenta, hymyssä suin.
Koin valtavaa ylpeyttä asiakkaistani. He kokivat kuuluvansa yhteisöön, missä saa olla sellaisena kuin on.
Juuri tällaisina hetkinä, kaikki tapahtuu pakottamatta. Kuin se olisi tarkoitettukin. Olemaan oikein, juuri sillä hetkellä.

Olen pohtinut usein, mikä saa meidät ihmiset olemaan läsnä toisillemme?

Keskustelin maanantaina aiheesta, ja totesin sen jälkeen, hyvin yksinkertaisesti löytäneeni yhden syyn.
Kun egon ei tarvitse taistella tilastaan, se väistyy ja tilalle syntyy tila, jossa jokaiselle löytyy paikka.
Kaikki kunnioittavat toisiaan, ilman tarvetta ahdistaa toisten energiaa nurkkaan.
Kun se joutuu ahtaalle, on siitä vaikea löytää tietä ulos.

Hiljainen mieli voisi kuvata tätä tilaa parhaiten. Kun mieli hiljenee, on mahdollista kokea tyhjä hetki, jolloin ihminen riisutaan paljaaksi ajatuksista. Jää vain keho, kokemuksiensa kanssa.
Ja usein tähän tilaan tuleminen vaatii ymmärrystä ja oivallusta siitä, miten mieli käyttäytyy.

Minun tieni tulee olemaan pitkä.
Olen hyvin emotionaalinen ihminen ja sanoitan paljon.
Ja kehotuntemukseni ovat vahvoja. Matkallani olen todennut niin monta kertaa, kuinka vahva sanoitus säikyttää ne, jotka eivät ole vielä löytäneet asian äärelle. Kehostani huomaa myös, milloin sen on paha olla, eikä sitä voi peittää.
Kun sitten kohtaa muut ympärillään, voi vain todeta, kuinka inhimillinen sitä onkaan.
Ja sekin tulisi olla sallittua, kunhan ei loukkaa toisen tilaa.
Sillä elämässä, jokaisen on kuljettava se oma matka, kehoon ja sen tuntemuksiin.
Tultava lähemmäs hiljaisuutta, jotta uskaltaa avata verhon siihen maailmaan, missä keho elää.

Ja kun sinne löytää, tulevat sanat turhiksi. Energian vain aistii.
Siinä elää ja siitä vahvistuu. Ja vain hyvän energian kautta voi antaa egon mennä.
Asumaan ainakin hetkittäin jonnekin muualle, missä se voi myrkyttää kehoa ja mieltä.


-Tiialotta-