Obstacles of the body

Sain tänään kehuja asiakkaaltani. Hän sanoi olemustani jotenkin raikkaaksi.
Niin. Kuinka ollakkaan.
Kun keho voi pikkuhiljaa paremmin, alkaa sielu loistaa. Ei ole kovin kaukaa haettua, kun vanha kansa sanoo, että "silmät ovat sielun peili".
Minun peilini näkee nyt selvemmin ja kehoni vapautuu tuntemaan taas niitä kokemuksia, jotka minun on pitänyt piilottaa vuosia.
Ja se heijastuu, kuin kasvot veden pinnasta, jokaiseen kanssakulkijaan ja hyvä lähtee kiertämään.
Huomaan levänneeni nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, nukkuneeni riittävästi ja nauttineeni aamuista. Kuin olisin saanut uuden kehon ja uuden mahdollisuuden.

Keskustelin tänään samasta aiheesta, myös hiukan eri näkökulmasta.
Yritin saada ääntäni kuuluviin, puhuessani esteistä.
Niistä esteistä, jotka luomme mielemme avulla ja jotka siirtyvät kehotuntemukseen.
Ymmärrys siitä, että se mikä tapahtuu, pitäisi tapahtua pakottamatta.
Yritämme koko ajan niin suunnattoman paljon olla niin täydellisiä, että lopulta hukumme sen tuomaan negatiiviseen energiaan, aivan kuin juopunut oksennukseensa.
Emme näe kokonaisuutta, tai sen tuomaa mahdollisuutta.

Esimerkiksi, lepopäivä.
Työssäni, yksi suurimpia puheenaiheita, joka päivä.
Monelle meistä se on käsittämätön yhtälö. Olemme kuin herhiläiset, jos joudumme pitämään välipäivän. Puramme agressiomme läheisiimme ja kiukuttelemme, jos emme saa adrenaliinipistostamme.
Vertailemme itseämme huippu-urheilijoihin. Treenaavathan hekin 7 päivää viikossa ja vielä kaksi kertaa päivässä.
Ja näin luomme suurimman esteen kehityksellemme ja tavoitteelliselle onnistumiselle.
Väsynyt keho, oli syy sitten mikä tahansa, välittää energiaa huonosti.
Emme vain miellä itseämme väsyneeksi, sillä mielen väsymys näkyy vasta kauan sen jälkeen, kun keho on lopen uupunut.
Hyvä valmentaja näkee väsymyksen jo ennen kuin asiakas ehtii edes mainita asiasta.
Esteiden löytäminen, niiden esille tuonti ja niistä irtautuminen, voivat olla monelle valmentajallekin suuri haaste.
Uskaltautuako toteamaan asiakkaalle, ettei treeni suju enää hyvällä tasolla, johtuen liiasta rasituksesta.
Esteiden esille tuominen voi olla myös vaikea paikka valmennettavalle.
Sillä totuttu harjoitusmäärä on vaikea purkaa.
Siihen liittyvät sosiaaliset paineet ja ympäristö vaikuttavat hyvin voimakkaasti ja monella tasolla.
Itsensä vertailu muihin ja alemmuuden tunne saattavat yllättää, eikä näiden asioiden aiheuttama paine tunnu kehossa miellyttävältä.
Liian usein valmennettava sortuu salaa treenaamiseen, tai lopettaa valmennuksen juuri tämän syyn takia. Tietäen itse paremmin, mikä on hyvästä hänelle.
Vaikeiden asioiden äärellä oleminen on kehollisesti valtava kokemus ja mieli peilaa näitä tunteita.
Emme ole valmiita kuuntelemaan. Ja usein, perääntyminen on helpoin keino.
Jättää käsittelemättä ne asiat, jotka loppujen lopuksi antavat vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Tämä yhtälö voidaan siirtää ihan mihin tahansa elämässämme.
Kiellämme usein sen vaihtoehdon, minkä keho on jo meille kertonut.
Emme osaa kuunnella, emmekä tiedä muuta keinoa kuin perääntyä tai hyökätä.
Taistelemme kuin Don Quijote tuulimyllyjä vastaan, kunnes keksimme muka mielessämme ratkaisun.
Mutta asia ei loppujen lopuksi muuta muotoaan. Tuulimyllyt ovat tuulimyllyjä, niin kauan kunnes annamme periksi totuudelle. Emme tule muuten voittamaan mahdotonta taistelua, ellemme myönnä mikä meni vikaan.

Minun tuulimyllyni kutistuvat päivä päivältä. Luulen, että saan pian katsella niitä
miniatyyrimaailmassa.
En voi muuttaa niiden muotoa, mutta voin päättää, kuinka paljon ne puhaltavat minua vastatuuleen.

-Tiialotta-

                                                                          Flares

Did you lose what won't return?
Did you love but never learn?
The fire's out but still it burns
And no one cares, there's no one there

Did you find it hard to breathe?
Did you cry so much that you could barely see?
In the darkness all alone
And no one cares, there's no one there

Well did you see the flares in the sky?
Were you blinded by the light?
Did you feel the smoke in your eyes?
Did you? Did you?
Did you see the sparks fill with hope? You are not alone
Cause someone's out there, sending out flares

Did you break but never mend?
Did it hurt so much you thought it was the end?
Lose your heart but don't know when
And no one cares, there's no one there

Well did you see the flares in the sky?
Were you blinded by the light?
Did you feel the smoke in your eyes?
Did you? Did you?
Did you see the sparks filled with hope? You are not alone
Cause someone's out there, sending out flares
Someone's out there, sending out flares

Did you lose what won't return?
Did you love but never learn?

But did you see the flares in the sky?
Were you blinded by the light?
Did you feel the smoke in your eyes?
Did you? Did you?
Did you see the sparks filled with hope? You are not alone
Cause someone's out there, sending out flares

Well did you see the flares in the sky?
Were you blinded by the light?
Did you feel the smoke in your eyes?
Did you? Did you?
Did you see the sparks filled with hope? You are not alone
Cause someone's out there, sending out flares
Someone's out there, sending out flares

-The Script-