Completer of life

Milloin meistä tuli itsemme ylittäjiä? Uskomme pettäjiä? Tunnollisia puurtajia ja kasvojemme piilottajia?
Milloin lakkasimme näyttämästä todellista minäämme muulle maailmalle? Tässä hetkessä, juuri tänään.
Loikkasimme pimeyteen ja jäimme sinne. 

Kun katson asiaa valmentajan silmin, näen pettyneitä ihmisiä, ja heikon itsetunnon omaavia, kauniita ihmisiä. Ojanpohjia ryömiviä, epävarmoja askeleita ja ylöspäin ojentuvia käsiä.

Kun katsomme eri sivustoja, mitä näemme?
Hyvinvointikanavien kauniita naisia, tai ylitreenattuja superkoneita.
Ilman ryppyjä, ilman elämän rosoisuutta kasvoillaan. Ilman tunnetta.
Satoja toistoja ja tuhansia tiukkoja treenivinkkejä.

Sivustot hehkuttavat onnistumistarinoita ja upeaa elämää. 
Mihin jäivät ne tavalliset tarinat?
Valvotut yöt ja väsyneet kasvot, jotka tulevat minua vastaan joka päivä.
Toiveissaan jaksaa ruuhkavuodet ja elämän raadollisuus. Yölliset itkut ja aamulliset kiukuttelut.
Rakkaudettomuus ja rakastamisen vaikeus. 

Mihin jäivät rehelliset kuvat todellisesta maailmasta? Todellisista ihmisistä.

Olemme turtuneet sotiin, pommituksiin ja muun maailman hätään. Olemme muuttuneet egomme myötä välinpitämättömiksi toisiamme kohtaan.
Tavoitteena vain yksi missio: hajota tai hallitse.
Olemme valmiit polkemaan allemme mitä tahansa, saavuttaaksemme täydellisen elämän.
Olemme unohtaneet seuraamukset. Emmekä edes koe mielipahaa taakse jääneistä kohtaloista.

Esittelemme itseämme mitä ihmeellisemmissä kuvakulmissa ja jos näemmekin surulliset ilmeet kaverimme sivuilla, kysymme: Miksi et hymyile? Etsimme aina vain täydellisempiä kasvoja sivujemme koristukseksi, ja arvostelemme käsittelemättömiä kuvia, kovin ottein.

Sosiaalisen median tultua kuvioihin, emme enää keskustele. Ja jos joskus sellaiseen mahdollisuuteen törmäämme, häkellymme täysin sanojen valtavasta tulvasta.
Ja kun puhumme, puhumme päälle, kuuntelematta toisen tarinaa. Ja kun meiltä kysytään, kenen kanssa puhuimme, emme muista edes henkilön nimeä.

Egomme näyttäytyy niin monessa muodossa. 
Kun se kasvaa liian suureksi, se musertaa alleen kaiken muun. Se ei anna tilaa muulle kuin itselleen.

Kuulin kerran lauseen: The road to greatness, Let go of Ego.
Suuren mahdollisuuden omaava lause. Niin vaikea toteuttaa. 

Valmennuksessa olen törmännyt tähän enemmän kuin usein.
Ihminen on kehittänyt itselleen illuusion täydellisestä kehonkuvasta ja valmentaja ruokkii tätä tunnetilaa ja vääristynyttä kehonkuvaa, latelemalla jopa opittuja malleja, kuuntelematta asiakkaan sisäistä minää. Henkisen minän vahvistaminen, sen rehellinen kohtaaminen ja näkeminen ovat vaikeimpia asioita. 
Myös meille ammattilaisille.
Ego paljastuu helposti pelkän keskustelun tasolla. Valmentajan selkeät vastaukset ja jopa valmisteltu puhe treenin tehokkuudesta, sen tuomista terveysvaikutuksista ja hyödyistä, tallaa alleen usein sen tärkeimmän. Asiakkaan epävarmuuden ja pelon siitä, että hän ei suoriudu tehtävästään. 
Vaikka ensimmäinen askel olisi jo otettu ja mieli voittanut negatiivisen kehontuntemuksen.

Pinnallisuus, siinä kelluminen ja sen hyväksyminen tuottavat hetkellistä onnistumisen tunnetta, mutta suuret teot tehdään usein henkisellä tasolla, kuunnellen kehon ääntä. 
Vastuu nähdä, kuulla, ymmärtää ja tulla tietoiseksi epävarmasta ihmisestä ja luoda turvallinen ja avoin treeniympäristö alkaa aina oman egon luopumisen kautta. 
Periksi antamaton tahto olla luovuttamatta ja läsnä. Sillä valo loistaa meissä kaikissa, jos annamme sille tilaa.

Tänään omakuvani näyttäytyy kaiken sen väsymyksen myötä, rehellisen paljaana.
Ilman käsittelyä. Ollen ylpeä siitä, että elämä saa näkyä, myös valmentajan kasvoilta.
Juuri sellaisena kuin se tänään on.

-Tiialotta-

We know full well there's just time
So is it wrong to dance this line?
If your heart was full of love
Could you give it up?

'Cause what about, what about angels?
They will come, they will go, make us special

Don't give me up
Don't give... me up

How unfair, it's just our luck
Found something real that's out of touch
But if you'd searched the whole wide world
Would you dare to let it go?

'Cause what about, what about angels?
They will come, they will go, make us special

Don't give me up
Don't give... me up

'Cause what about, what about angels?
They will come, they will go, make us special

It's not about, not about angels, angels

-Birdy-