Happening, and the reason

Oletko koskaan ajatellut, että kaikki tapahtuu tarkoituksella?
Juuri silloin, kun pitääkin?
Että jokainen asia on merkityksellinen, mutta sen kaiken ymmärtää yleensä, vasta myöhemmin.
Silloin, kun sen aika on.

Parhaat asiat tapahtuvat pakottamatta. Niin kuin tämä tekstikin.
Sanat, joiden sisältö aukeaa nyt, mutta niiden eri kerrostumat myöhemmin.
Ja eri tunnetiloissa, eri lailla, kehollisesti ja ajatuksen tasolla.

Sanat.
Niiden miettiminen aiheuttaa vain usein turhan kaaoksen, jota kutsutaan väärinymmärrykseksi ja joista liiankin usein aiheutuu mielen pahoittaminen. Ja vain siksi, ettemme osaa päästää ajatuksesta irti.


Olin tällä viikolla hyvin oikeutettu tekemään tämänkaltaisia huomioita.
Lähdin lomalle.
Ilman suunnitelmaa. Pakottamatta itseäni mihinkään, mikä ei tuntuisi hyvältä.
Ja löysinkin itseni yllättäen, mitä kummallisimpien kokemusten ääreltä.

Suljin itseni jo toisena iltana, elokuvateatterissa, hätäuloskäynnin kautta käytävään, josta ei aluksi näyttänyt olevan uloskäyntiä ollenkaan.
Olisin voinut mennä paniikkiin. Sen sijaan pysähdyin aistimaan kehoni kokemusta.
Miltä pelko tuntui kehossa?
Sydän hakkasi kiivaammin ja huomasin liikkuvani nopeammin.

Seuraavana iltana kävelin keskellä yötä, Dublinin keskustassa. Aistien, miltä epävarmuus tuntui.
Mitä keho kertoi?
Jälleen sydän löi tiheämmin. Eri syystä.

Kotimatkalla, lentokoneessa, seurasin tuntemuksiani, kun vieressäni oleva lapsi itki.
Hengitin.
Hyväksyin tilanteen ja heräsin kokemaan uuden kokemuksen, entisen hermoilun sijaan.

Matkani päätteeksi, junassa kotiin, melkein heittäydyin vieraan miehen syliin.
Tarjosin puolet mukanani olevasta omaisuudesta jaettavaksi ja sain elämäni parhaan illan, ilmaiseksi. Vain olemalla minä.
Ja mitä huomasinkaan?
Koin suunnattoman määrän hyvää energiaa. Tunsin sen valtaavan koko kehoni.

Junasta astuessani ulos, tähän maailmaan, jota elän, koin suurimman mullistuksen.
Minä olin muuttunut, niin kuin lomalle lähtiessäni pelkäsinkin.
En päivässä, en vuodessa, vaan pikkuhiljaa. Se kaikki tuli vain näkyväksi.
Juuri nyt, kun sen aika oli.
Ja olen onnellinen.

Sillä, mikään näistä tapahtumista, ei ollut sattumaa.

Päivää myöhemmin, asioita miettiessäni, tiedän, että minun tulee jatkaa.
Olemattoman etsimistä.
Tekemättä asialle mitään. Ilman tarvetta suurempaan toimintaan.

Sillä, hyvä energia löytää aina tiensä takaisin, jos sen on tarkoitus.
Se nimittäin hengittää, vain toisen hyvän energian ollessa läsnä.

-Tiialotta-

So young, so brazen, so unholy
I come to you in painted skies
You're broken saint, your ancient story
The living challenge to their lies

Trapped in the cold outside
There ain't no shelter
And they want to force my hand
Until I take what I wanted
And break all the lies
And defeat the fucking liars
Smash all the temples
And crawl through the rubble
And cry to the fallen

I'm the last of my kind still standing
I'm the last of my kind still standing down the law...

A wolf alone upon the hillside
I live on what they throw away
I go to sleep behind the eight ball
I live to fight for one more day

I'm trapped in the cold outside
There ain't no shelter
And they want to force my hand
Until I take what I wanted
And break all the lies
And defeat the fucking liars
Smash all the temples
And crawl through the rubble
And cry to the fallen

Take what I wanted
And break all the lies
And defeat the fucking liars
Smash all the temples
And crawl through the rubble
And cry to the fallen

I'm the last of my kind still standing
I'm the last of my kind still standing down the law...

I'm the last of my kind still standing
I'm the last of my kind still standing down the law...

I'm the last of my kind still standing
The last of my kind still standing

Alice In Chains