Something just like this

Taannoin, tulin ymmärretyksi niin vahvasti, että kehoon jäänyt muistijälki hyvästä kokemuksesta, vaikuttaa minuun rakentavalla tavalla vielä pitkään.
Vuorovaikutuksen värisävyt haalenevat, mutta kehollisen kokemuksen voima, säilyy kehoni muistissa.
Silloin, tulin näkyväksi toiselle osapuolelle juuri sellaisena, joka minä oikeasti olen.
Ihminen, jota piilotan usein, jopa itseltäni.
Muurieni suojassa, huonojen kehollisten kokemusten aikaan saannoksina.
Juuri sillä hetkellä, saatoin unohtaa pidättyvän mieleni hetkeksi ja mieleni unohti arvottamisen ja arvostelemisen.
Unohdin keksiä hauskoja vitsejä, tai esittää tarinoiden täytteeksi huvittavia lauseita, peittääkseni kipuani. Piilottaakseni selviytymisen tuskaa, joka on lapsesta saakka kulkenut, kuin kahle jalassani.
Kasvoinhan vitsien ja tarinoiden keskellä, eikä todellisille kipukokemuksille ollut koskaan sijaa elämässäni.

Ja miksi juuri tämä hetki oli niin erilainen kehollinen kokemus?

Vuorovaikutuksen ydin.
Sain näkyä kaikkien värien loistossa, mikä kehostani avautui. Tulin aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi.
Ilman tarvetta sanoa mitään, mikä olisi epäolennaista.
Tunsin myös, että hiljaisuus oli sallittua.
Sanojen tarkoitus ei ollut täyttää tilassa vallitsevaa tyhjää hetkeä. Mieleni hetkittäinen tyhjyys, tuntui hyvältä. Koin olevani läsnä juuri syvimmän hengitykseni myötä.
Ja mikä tärkeintä, sallin kehoni kokea turvallisen tunteen. Juuri siinä hetkessä.

Unohdin suorittaa missiota, elämässäni.

Jälkikäteen, tunnistan myös kokemuksen koskettaneen ja kiittäessäni toista osapuolta, aistin kehossani, miten kiitos sai vastaanottajan myös kokemaan samankaltaista vapauden tunnetta.
Olla vastuussa itsestään, kokemalla ja heittäytymällä uuteen hetkeen, ilman olettamuksia tai valmiita vastauksia.

Usein, huonossa vuorovaikutustilanteessa sanoittamisesta syntyy yhden ihmisen monologi.
Ja juuri silloin, tilanne lakkaa olemasta hedelmällinen, tilassa oleville.
Yhteys katkeaa. Vuorovaikutusta ei synny.
Voi myös olla, että osallistujat, niin sanotusti kytkevät autopilotin päälle ja poistuvat tilanteesta, vaikka konkreettisesti ovatkin tilassa.
Usein tämän aistii kehollaan, ja tyypillisesti osalle meistä herää mieleen kysymyksiä.

Oletko kysynyt viime aikoina keneltäkään: Kuunteletko sinä?

Tämä kysymys kuvastaa hyvin tämän hetkistä tilannetta nyky-yhteiskunnassamme.
Olemme jatkuvalla automaattivaihteella kaikessa, mitä teemme.
Kyseessä voi olla montakin syytä ja yhtenä suurimpana kehon ja mielen mörkönä näyttäytyy stressi.
Emme jaksa kohdata asioita, ja siirrymme mielemme avulla kuin toiseen avaruuteen, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata ongelmia. Mutta, itseasiassa, kipu kehossamme kaksinkertaistuu ja jää elämään.
Siitä tulee muistijälki, joka alkaa toistaa itseään.

Toivomme elämässämme supervoimia, sankarin viittoja ja pahisten kaatamista, sormiamme napsauttamalla. Toivomme myös aina hyvää vuorovaikutustilannetta, mutta jos itsellämme ei ole keinoja vuorovaikuttaa, emme myöskään näe muiden tarpeita. Monologistamme tulee pelottavan pitkä. Jopa niin uuvuttava, ettei ympärillämme oleva yhteisö voi kuin hajota atomeiksi.

Kuitenkin, yksi tärkeimmistä vuorovaikutuksen kantavista pilareista on myötätunto. Toista osapuolta kohtaan.
Viestin vastaanottaminen ja ymmärtäminen.
Ja sen hyväksyminen, sellaisena kuin se eteen asetellaan.
Ja vuorovaikutuksen aallossa rakentavasti kasvaen.

Itse koen harpanneeni suurimman kuoppani yli, kasaamalla alkuaineeni uudelleen.
Kuin kryptoniitti olisi vedetty kehostani ulos ja myrkyn haalistuessa, kykenen näkemään omat
tarpeeni kehittyä vuorovaikuttajana, omassa elämässäni.

-Tiialotta-  


I've been reading books of old

The legends and the myths
Achilles and his gold
Hercules and his gifts
Spiderman's control
And Batman with his fists
And clearly I don't see myself upon that list

She said "Where'd you wanna go?
How much you wanna risk?
I'm not looking for somebody
With some superhuman gifts
Some superhero
Some fairytale bliss
Just something I can turn to
Somebody I can kiss"

"I want something just like this
Doo-doo-doo, doo-doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo-doo
Oh I want something just like this
Doo-doo-doo, doo-doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo-doo

"Oh I want something just like this

I want something just like this"

I've been reading books of old
The legends and the myths
The testaments they told
The moon and its eclipse
And Superman unrolls
A suit before he lifts
But I'm not the kind of person that it fits

She said "Where'd you wanna go?
How much you wanna risk?
I'm not looking for somebody
With some superhuman gifts
Some superhero
Some fairytale bliss
Just something I can turn to
Somebody I can miss"

"I want something just like this
I want something just like this"

"Oh I want something just like this
Doo-doo-doo, doo-doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo-doo
Oh I want something just like this
Doo-doo-doo, doo-doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo
Doo-doo-doo, doo-doo-doo"

"Where d'ya wanna go?
How much you wanna risk?
I'm not looking for somebody
With some superhuman gifts
Some superhero
Some fairytale bliss
Just something I can turn to
Somebody I can kiss
I want something just like this"

"Oh I want something just like this
Oh I want something just like this
Oh I want something just like this
Oh I want something just like this"

-The Chainsmokers, Coldplay-