Objective mind

Kun subjektiivisesta tulee objektiivinen ja kaikki muuttuu näkyväksi.
Miten voimaannuttava ja usein jopa järisyttävä kokemus se on.
Huomata, miten palaset loksahtavat kohdalleen, vain tuomalla asia riittävän kauas, tarkasteltavaksi.
Ilman mielen koukeroiden aiheuttamaa sekasortoa.

Joskus on tartuttava mahdollisuuteen löytää vastaus itsestään. Omasta kehosta, jossa se on asustellut jo pidempään. Ulkopuolisen avulla.
Ilman painostusta, tai pakottamista. Tulla vain tietoiseksi siitä olotilasta, joka ei voi jatkua.

Miksi?

Eikö kuitenkin jokaisen meidän elämän ole tarkoitus olla riittävän miellyttävä, karsien turhat negatiiviset tekijät yhtälöstä?
Silti, liian usein koemme toimivamme väärin, ajaessamme omaa hyvinvointiamme eteenpäin.
Kiltteyden hyväksikäyttäjiä löytyy ympäriltämme useitakin ja saatamme ajautua sen luomaan illuusioon hyvinkin nopeasti. Luomme mielessämme kuvan, ettei meillä ole oikeutta vaatia rajoja ja annamme toisten ihmisten kävellä itsemme yli. Emme osaa sanoa ei.

Tästä alkaa usein uupumisen kierre. Suoritamme omien töidemme lisäksi toistenkin työt, kykenemättä sanomaan itsellemme, että se on liikaa. Hoemme mielessämme lausetta: Kyllä minä vielä tämän jaksan, huomenna on uusi päivä.
Ja suurin vihollinen olemme itseasiassa me itse, juuri itsellemme. Sillä aiheutamme tämän kaiken vapaaehtoisesti. Kukaan muu ei voi pysäyttää meitä, ellemme tee sitä itse.

Miksi sitten jatkamme?
Pelkäämmekö lopputulosta? Sitä ainoaa, joka vie meidät valoon.

Usein juuri epämiellyttävän kokemuksen kiertäminen, sen siirtäminen tai käsittelemättä jättäminen, on tapamme toimia.
Mitä jos se sattuu? Mitä sitten teemme? Olemmeko riittävän vahvoja kohtaamaan sen kaiken?
Mitä, jos jäämme yksin asiamme kanssa?
Ja usein, juuri tämä tie on se ainoa oikea.
Yksin oleminen itsensä kanssa haastaa meidät tutkimaan todellisia kehotuntemuksia, objektiivisemmin.
Kun meillä ei ole ketään muuta, jonka mielipiteisiin nojata, saatamme löytää kultakaivoksen.
Voimme jopa nähdä tulevaisuuden kirkkaampana kuin koskaan aiemmin.
Päämäärä, johon tähtäämme, näyttäytyy meille uudella tavalla. Tavalla, jota emme edes tienneet olevankaan.

Mielen valaistuminen, luottaen keholliseen kokemukseen, antaa meille mahdollisuuden tulla läsnäolevaksi itsellemme ja muille.
Ymmärtäen, että olemme vaikuttajia ennen kaikkea itseemme ja sitä kautta muille.

Tänään olen onnellinen. Siitä, että tiedän, mitä teen.

-Tiialotta-