Minulta on kyselty viime aikoina paljon parisuhteesta.Sen merkityksestä ihmisen elämässä.
Kuinka paljon oma kehon tuntemus merkitsee suhteessa?
Tai vanhat kokemukset? Kuinka paljon peilaamme entiseen, tai voimmeko unohtaa menneen ja aloittaa puhtaalta pöydältä?
Aina kun meissä on kokemus, se jää asumaan kehoomme, halusimme tai emme.
Ainoa merkitsevä asia on, miten voimme koota luottamuksen uuteen suhteeseen tai kasvaa irti vanhasta ja antaa sen elää mielemme muistoissa. Antamatta sen vaikuttaa kehoomme.
Tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi, unohtamatta kehollista kokemusta, nimeltä turva.
Ja kun keho kokee olevansa turvassa, sielu aukeaa.
Tahdoimme tai emme.
Uudessa parisuhteessa, saatamme toimia vanhojen opittujen malliemme kautta pitkään. Kunnes tajuamme, että sama vanha uhka on väistynyt.
Voimme myös taistella kehon tunnetta vastaan, hokien, että minulla on oma tahto. Emme uskalla sitoutua, vanhan kokemuksen kautta.
Mutta, itse asiassa kehomme on jo päättänyt toisin.
Silti voi mennä pitkäänkin, ennen kuin mielemme ymmärtää kehomme käyttäytymistä.
Vastustamalla väistämätöntä, kiellämme jo tapahtuneen kokemuksen. Mielemme avulla.
Luomme esteitä, ja negatiivisia tunnetiloja kehoomme.
Vaikka, meidän tulisi antaa kehon tunnetilan hengittää meissä.
Turvallisuus parisuhteessa, voi tarkoittaa monia asioita.
Yhtenä tärkeimpänä kuitenkin, mahdollisuus vapautua olemaan oma itsensä.
Piilottamatta epämiellyttäviäkään kokemuksia.
Sillä juuri ne tekevät meistä sen, joka juuri nyt olemme. Ei sitä, joka olimme.
Tulemalla tietoiseksi myönteisistä kehon tuntemuksista toista kohtaan, vähennämme negatiivisen energian määrää kehostamme. Olemalla avoin kaikille tunteille, myös negatiivisille, mutta kiinnittämällä huomiota enemmän hyvään energiaan, saavutamme lopulta itseämmekin rakastavamman tilan.
Samalla, kykenemme ymmärtämään kehollisen kokemuksemme merkityksen. Avoimin mielin.
Oma matkani, hyvyyteeni on vielä kesken. Kehollinen kokemus näyttäytyy, eristäymisellä muusta maailmasta.
Sen voisi siirtää negatiivisten kokemusten joukkoon, mutta itse asiassa koen tilanteen hyvin vapauttavana.
Intuitiivisuuteni on kasvanut, kirjoitan enemmän ja sisäinen luovuuteni on palannut kotiin.
Koen, elämäni ensimmäisen kerran olevan turvassa, kaiken kokemani jälkeen.
Ja miksi?
Olen vapautunut itsesyytöksistä. Vihdoinkin.
Samalla, olen löytänyt kauan kadoksissa olleen energiani. Vain olemalla auki tähän hetkeen.
Itselleni ja sitä kautta maailmalle.
-Tiialotta-
Heräämme eloon, kun löydämme uudelleen oman hyvyytemme ja luonnollisen yhteytemme kaikkeen elävään. Syvemmät tarpeemme täyttyvät, kun suhtaudumme lempeästi toinen toisiimme, olemme täysin läsnä jokaisessa hetkessä ja tulemme toimeen itsessämme ja ympärillämme olevan kauneuden ja tuskan kanssa.
-tuntematon-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti