Praising the life

Tämä on ylistys anteeksiannolle ja elämälle.
Sille, mikä unohtuessaan hukuttaa meidät suruun ja murheeseen tai saa meidät polvistumaan armoa pyytämään. Ettei se loukkaisi meitä enää. Aiheuttaisi kipua, jota on vaikea purkaa pois kehon muistista.

Ylistys, sille kaikelle, mikä kauneimmillaan, antaa meille sisäisen hehkun ja voiman siirtää vuoria, pelkän ajatuksen voimalla.

Kuinka hiuksenhieno on se ero, särkyykö lasi kivilattialle vai ei?
Kun on kääntänyt jo molemmat poskensa ja ottanut iskuja toisensa jälkeen vastaan, kuinka vaikeaa onkaan nousta auringon paistaessa ylös, näkemään elämän monimuotoisuus?
Jokainen päivä alkaa taistelulla kuviteltua, näkymätöntä vihollista vastaan.
Se käy kanssamme sisäistä keskustelua, tunti toisensa jälkeen, luoden mielikuvia, kunnes se saa yliotteen. Mielikuvasta tulee tosi.
Uskomuksesta syntyy fakta, joka alkaa ohjailemaan käyttäytymistämme.

Ulkopuolella oleva ympäristö pyrkii vastustamaan illuusiotamme.
Se antaa ohjeita, irrottautumaan kuvitellusta ja palaamaan maanpinnalle. Tuloksetta.
Miksi?

Oletko koskaan kuullut, että kärsivä ihminen nauttii kärsimyksestään? Tai elämäänsä kyllästynyt näkisi, että suurin vihollinen on se voimaton keho sohvan pohjalla.
On niin helppoa kärsiä, kun vastuu omasta itsestä pienenee. Syyllinen on siis joku toinen, en minä. On niin helppoa sanoa: ei se minun vikani ollut.
Siirtää tunne kauemmas kehosta, ettei se satuttaisi. Ymmärtämättömyys, että jokainen meistä kaatuu joskus. Toiset vain useammin.  

Entä jos uskaltaisimmekin raottaa verhoa, ja antaa anteeksi itsellemme kuvitellut virheet ja lopettaa sisäisen kärsimyksemme.
Näkisimmekö auringon ja valon? Sen, joka pyrkii epätoivoisesti sisään. Vai näemmekö vain likaiset ikkunat, ja elämämme epäjärjestyksen?

Meille kaikille on annettu valo. Toiset meistä häikäisevät tilan, pelkällä olemuksellaan.
Silloin, ympäristökin reagoi, väistämättä. Toiset taas löytävät omaan valoonsa, muiden kautta.
Tulemalla lähemmäs toisen valoa, on helpompi aistia myös oma sisäinen hehku.
Helpompi kasvaa ja vahvistua.

Ylistys elämälle tulisikin olla ylistys itsellemme.
Kauneimmalle instrumentille elämässämme. Ja sitä ympäröivälle hyvälle energialle.


-Tiialotta-