Good speed

Yrittäjän elämä.
Se on jokaiselle yrittäjälle oma matka.

Voimme pyrkiä kategorioimaan tunnetilat, listaamaan virheet ja onnistumiset ja tehdä niistä kaavion, jonka mukaan sitten saamme tai annamme neuvoja muille kaltaisillemme uurastajille.

En kuitenkaan usko kuoleman laaksoihin kolmantena vuonna tai miinustulokseen ensimmäisenä viitenä vuotena.

Se osaltaan leimaa jo otsaamme lapun, jossa lukee, ettemme voi onnistua. Se myös antaa meidän mielellemme mallin, miten meidän tulee asennoitua yrittäjyyden tuomiin haasteisiin.

Onko kukaan koskaan sanonut meille, että ensimmäiset vuodet voivat olla muutakin, kuin kahlaamista liian syvässä vedessä, tai räpiköimistä pinnalle, liian suuressa aallokossa? Että, se voisi olla hauskaa, vaikkakin haasteellista.

Ei.

Uskomme niin vahvasti siihen totuuteen, että heikoimmat todella murskaavat itsensä kallion seinämään, kiirehtimällä rantaan liian pian.

Ja vaikka ne ensimmäiset vuodet olisivatkin välillä vastavirtaan uimista, sen kautta tulemme ymmärtäneeksi itseämme paremmin. Ja huomaamme, kuinka tärkeää on antaa tilaa myös ilolle, kun siihen on aihetta.  

Tässäkin kohtaa joku sanoisi, että kärsimys ja taistelu tekee vahvemmaksi.

Itse luotan enemmän herkkyyteen aistia hetket, jolloin syntyy loistava liikeidea.

Tai huomaan herkkyydelläni löytäneeni helmen.

Esimerkiksi, toisen yhtä intohimoisen yrittäjän. Joka kykenee näkemään asiat eri perspektiivistä. Mutta päätyy samaan lopputulokseen.

Yhteinen hyvä energia, luo puitteet toteuttaa suuriakin suunnitelmia. Sama, hyvä energia luo tilaa, jokaisen omillekin unelmille.

Minulla, kuoleman laaksoon oli hyvinkin lyhyt matka. Ja olin jo lähellä astua siihen ansaan, joka lopulta muuttuu giljotiiniksi.

En kuitenkaan epäillyt hetkeäkään tarttua toimeen. En tiedostanut vaihtoehtoa perääntyminen.

Verissä päinkin olisin valmis nousemaan jaloilleni, vaikka minut olisikin jo kertaalleen lyöty maahan.

En omaa sanaa luovuttaminen. Se ei ole mahdollista.

Ei minulle. Ei koskaan.

Eikä se tarkoita sitä, että luovuttamatta jättäminen olisi tunteetonta tai uhrautumista.

Minulle se tarkoittaa vain yhtä asiaa.

Nainen, soturin vaatteissa. 

Ympärillä, joko narreja viihdyttämässä kansaa tai vahvimpia kanssataistelijoita, yhteisen asian puolesta.

Olen onnellinen. 

Sain rinnalleni sotureita ja olen ylpeä jokaisesta heistä.

Myös itsestäni.

Olemme hetkessä saaneet ympärillemme kansan, joka haluaa kuunnella ja oppia. On kuin sanat olisivat saaneet uuden merkityksen. 

Ja joka päivä, toimimme välillisesti, luoden uusia motivaation keinoja. Siirrämme tietoa sitä tarvitseville. Ja tulemme itse vahvemmiksi.

Saaden myös sen energian takaisin, moninkertaisesti.

Ilman, että meidän tarvitsee sitä pyytää.

-Tiialotta-


 Minun energiani.

Jonain päivänä huomaan olevani ehyt.
Sinä, olet minut kutonut tuhanteen solmuusi lujaa kiinni.

Jonain päivänä huomaan olevani vahva.
Sinä, olet voimallasi nostanut minut juurilleni.

Jonain päivänä huomaan olevani puhdas, sillä
Sinä, olet pessyt minut tähän kauneuteen.

Ja tänäkin päivänä minä olen kirjailtu Sinuun,
sieluni henkäyksellä ja sydämeni voimalla.

Sinua minä kannan jokaisella askeleellani, tästä
hetkestä ikuisuuteen,
kunnes murenen maailman tuulten kuljetettavaksi.


Sinä. 
Minun energiani.