Toinen nainen

Olla se toinen nainen.

Moni meistä ajattelee, että toinen nainen on pahantekijä, perheenrikkoja sekä onnen särkijä.
Mutta toinen nainen voi olla myös jotain muuta.

Harva osaa edes aavistaa, miltä voi tuntua olla toinen nainen omassa kodissa.
Hiljaa seuraten, kun parisuhde ajautuu päätepisteeseen, salakavalasti, ilman varoitusta.

Menettää viereltään toinen ihminen ja huomata, ettei ole enää mitään sanottavaa ja vaikka olisikin, ei pysty enää surultaan sanomaan sanaakaan.
Hukata sävel, joka soi ennen niin kauniisti.

Kun huomaa pelin menetetyksi, voi vain tuntea kuinka kellon viisarit lyövät hitaammin, tunti tunnilta.
Pakoreittiä etsien, voi piiloutua omien asioiden äärelle, yrittäen esittää tietämätöntä.
Silti, jokaisella hengenvedolla tuntien, kuinka jokin musertaa tiiliseinää pala palalta sisälläsi murusiksi.

Yhteinen eletty aika häviää.
Kaikki jaetut ilon ja surun hetket lakkaavat olemasta.
Olevasta tulee olematon. Kuin puhaltaisi höyhenen tuuleen ja katsoisi sen häviävän.

Saman hiljaisen väkivallan voi kokea, menettäessään asemansa suhteessa.
Tullessaan merkityksettömäksi toiselle osapuolelle.
Kosketuksen puute, arkipäiväisten asioiden muuttuminen yhteisistä hetkistä yksinäisyydeksi.
Ennen niin tavanomaiset tuokiot vaihtuvat suorittamiseksi ja ainoa kommunikointi tapahtuu negaation kautta.

Kun vihdoin sitten kommunikoimme, etsimme syyllistä pahaan oloomme ja löydämme sen usein kumppanistamme.
Sanattomuus loukkaa usein vielä enemmän kuin se, että sanoisimme mitä ajattelemme.
Näytämme parhaat puolemme vain ulkopuolisille ja kotona vetäydymme kuoreemme kuin kilpikonnat.
Ja jos saamme vihdoin jotain sanottua, syöksemme sen ulos ajattelematta, loukaten toista sanoillamme.
Pahimmassa tapauksessa emme enää uskalla sanoa mitään, siinä pelossa, ettei toinen kykene meitä edes ymmärtämään.

Oman persoonan sivuuttaminen, oman mielen tukahduttaminen, kaataa lopulta kaiken ympäriltämme.
Kun luovumme itsestämme, alkaa alamäki.
Ainoa tie päästä ulos, olisi joko päättää suhde tai tulla näkyväksi uudelleen.

Hyvässä suhteessa on tilaa molempien ajatuksille. On lupa olla eri mieltä asioista, myös niistä kipeistä.
On myös lupa antaa kritiikkiä loukkaamatta toista. Ja olla oma itsensä.
Kyetä erottamaan hyvät ja huonot päivät ja antaa hiukan tilaa kiukuttelullekin, tiedostaen, ettei paha tuuli kestä kauaa.
Eniten toisen ihmisen huomioiminen vaatii kuitenkin aikaa ja läsnäoloa.

Läsnäoloa siinä hetkessä, jossa kaksi ihmistä hengittää yhteen hengenvetoon.


Tiialotta

Céile mo chroí, do croíse, ar Shlánaitheoir
Is císte mo chroí, do chroí sábhálaim comh thíar
O's follas gur líon do chroí
Dom grása, a stór.

Athair ré's a Íosa aicí lag bás, is mé in pian

https://youtu.be/V0uKq8c-P20