Ikuinen opiskelija

Aloitin opiskelun uudelleen, kun vaihdoin ammattia.
Pian huomasinkin, että tällä alalla edetäänkin huiman nopeasti vaihtuvien trendien perässä.
Lukuisien tieteellisten tutkimusten määrä sokaisee helposti nuoren ammatinharjoittajan pään.
Alalla toimiva villin lännen tyyli tuo myös omat mausteensa jo valmiiksi hankalaan tieteen ja mielikuvien sekamelskaan.
Media hehkuttaa joka viikko uusia tyylejä treenata, usein Hollywood-tähtien suosimana huippu-uutuutena. Kukaan ei enää kysy, onko näissä huikeissa treenimalleissa tai ruokailutottumuksissa mitään perää. Jokainen uusi lanseerattu treenimuoto hyväksytään julkisesti kuntosalien lajivalikoimaan ilman totuuden hiventäkään.
Hyvänä esimerkkinä tästä hienosäädöstä voidaan nähdä erilaiset joogaharjoitukset.
On ilmajoogaa, lämpöjoogaa sekä monimuotoisia sekoituksia joogasta musiikin siivittämänä.
Silti puhtaimmillaan tämä hieno laji on niinkin yksinkertainen mielen ja kehon harjoitus, jossa tarvitaan vain yksi väline tai instrumentti. Keho joka hengittää mielen kautta. Olemalla läsnä.
Ei ihme, ettei kukaan järkevästi ajatteleva enää pysy kärryillä.

Asiakkaat etsivät myös epätoivoisesti vastauksia kohonneeseen verenpaineeseen ja painonhallinnan ongelmiin. Samassa syvässä hengenvedossa valmentajan tulisi rakentaa markkinoiden paras fitnesspeppu tai lehtien kansissa hehkuvan ammattilaisen treenattu keho.
Toisaalla taas hehkutetaan kovaa intensiivistä treeniä ja useammankin instanssin taholta on nähtävästi unohdettu lievä pikkuseikka, että treenattavat eivät olekaan niitä valmiiksi hyväkuntoisia urheiljoita, vaan tavallisia sohvaperunoita. Mahdollisesti työssäkäyviä, stressaantuneita, ehkäpä jopa ruuhkavuosia eläviä aikuisia.
Kaikki tulee tapahtua myös mahdollisimman nopeasti. Enää ei ole muodikasta edetä hitaasti, vaan kaikki tulokset tulevat näkyä viikoissa. Ja jos ei näy, on aika vaihtaa valmentajaa.

Onneksi en ole enää nuori. Onnekseni olen käynyt tuon kaiken läpi jossain vaiheessa uraani.
Minullakin on ollut ihan samanlaiset kiinnostuksen kohteet elämässäni.
Olen ihaillut lehden kannessa esiintyvää vaaleatukkaista fitnesskilpailijaa ja salaa toivonut muuttuvani yhdessä yössä hänen kaltaisekseen.
Olen niellyt nurisematta parisuhteessani toisen osapuolen toiveen hankkia minulle silikonit.
Ja kieltäytynyt kunniasta.
Olen itkenyt iltaisin omaa rumuuttani, jopa kelvottomuuttani esittäytyä alastomana sille tärkeimmälle ihmiselle.
Ja miksi? Ulkonäönkö vuoksi?

Nyt vuosia myöhemmin nauran koko asialle.
Olen tietoinen vähistä rasvakertymistä kehossani. Olen jopa ylpeä niistä.
Uskallan valita. Myös valmennustyylini.
Uskallan kertoa asiakkaalleni totuuden, miten saavuttaa tie pysyviin tuloksiin. Se ei tapahdu koskaan viikossa, ei edes kuukausissa.
Uskallan seistä sanojeni takana ja myöntää myös olevani väärässä, mikäli asian laita on niin.

Minulta ei enää onneksi kysytä dieettiohjelmia tai rasvanpolttotreeniä ja olen hyvin onnellinen asiasta.
Asiakkaani tietävät jo mielipiteeni. Ei ole olemassa yhtä totuutta, mutta on olemassa tutkimustulos.
Minun ei tarvitse rakentaa lihaksia vain sen takia, miltä se peilistä näyttää.
Olen tullut yhä lähemmäksi ihmisen fysiikkaa sekä yksilöllistä ohjaamista.
Lähemmäs ihmistä, jonka kanssa saan jakaa yhden hetken tai elämän verran.

Ja silti tunnistan itsessäni tarpeen kehittyä, kehittää ja löytää uutta tietoa koko ajan.
Joku ihmetteli salilla jatkuvaa intoani istua koulunpenkillä.
Koen sen suurimmaksi voimavaraksi, mennä kauas ja samalla tulla lähemmäs sitä, mikä on tärkeää työssäni.
Oppia uutta tämän alan huipuilta, muistaen, ettei se ole mustavalkoinen totuus.
Eihän elämäkään ole yksivärinen.
Miksi tiedekään olisi?
On eri värejä. Värejä, joilla voi maalata saman lopputuloksen. Ja se nimenomaan tekee tästä kaikesta mielenkiintoisen palapelin.
Tulee vain koostaa siitä oman näköinen paletti eri värejä, uskaltaen nähdä, että usein suurimmat tulokset saavutetaan yksinkertaisimmalla ja alkukantaisimmalla tavalla.
Karsimalla turha.


-Tiialotta