Lupaus

Mitä sana lupaus tarkoittaa?
Suuri sana, suuri merkitys.
Kuitenkin tänä päivänä sen painoarvo on enää varjo siitä, mitä ennen.
Olenko jotenkin vanhanaikainen, kun kaipaan sanalle lupaus lunastajaa?

Muistan hetken nuoruudestani, kun istuin junassa matkalla kotiin pohjoiseen tervehtimään
rakasta isoäitiäni.
Aika, jolloin ei ollut älypuhelimia, eikä tietokoneita.
Tapa mennä kylään oli soittaa ovikelloa rappukäytävässä, toiveena, että mummi vastaisi, eikä olisi lähtenyt juuri silloin asioille tai vaarin haudalle.
Kaikki oli siihen aikaan niin mutkatonta. Oli aikaa jutella, juoda kahvia ja jutustella mukavia.

Usein kahvikupillisen jälkeen mummini sytytti savukkeen ja nauroi minun tarinoilleni, muistellen omaa nuoruuttaan ja vaaria.
Kun tuli aika lähteä, hänen silmänsä kostuivat ja tunsin piston sydämessäni. Olin viipynyt vain hetken, vaikka välillä minusta tuntui, kuin olisin viettänyt koko päivän hänen kanssaan.
Mihin sinulla on niin kiire, hän kysyi.
Itkin aina, kun lähdin kotiin. Lupasin tulla pian uudestaan, miettien, miltä se kaikki voisi tuntua.
Olla yksin.
Tarinat tuntuvat vieläkin tutuilta, niin kuin hän olisi kertonut ne eilen. Ja juuri lupauksen vuoksi, ne jäivät elämään, vaikka mummini kuoli 2008.
Tämä nainen rakasti yhtä miestä koko elämänsä, menetti hänet nuorena ja eli lopun elämänsä samassa kodissa, samojen huonekalujen seassa, vanhentuen ja väsyen. Hän oli yksinäinen, yksin rakkaudessaan. Silti hän vaali vaarin muistoa mukanaan, joka päivä.

Kuinka usein käykään niin, että kaksi ihmistä hioutuu yhteen ja myös luopuu elämänlangastaan, yhdessä.
Kun toinen sairastuu, toinen myötäelää toisen mukana.
Kun toisen on aika mennä, toinenkin menettää tarkoituksensa.
Lupaus elää yhdessä elämän verran ja myös luopua kaikesta yhdessä, on kaikkia lakeja suurempi.

Tulla nähdyksi ja kuulluksi, sekä hyväksytyksi sellaisena kuin on, yhteisen taipaleen varrella.
Luottamus siitä, että toinen seisoo rinnalla myös elämän vastatuulessa, kuin puu.
Pienet virheet unohtuvat ja kaksi erilaista luonnetta kietoutuu yhteen kuin yhdeksi langaksi.

Lupaus.
Käsite, joka on vanhentunut ajan saatossa, eikä nyky-yhteiskunta enää edes tiedä, miten se aikanaan syntyi.
Kun elämässä tulee vaikeuksia, on helppo siirtyä seuraavaan elämään, kuin kääntäen kirjan sivua.
Vaikeat asiat lakaistaan maton alle ja aloitetaan alusta.
Samat virheet kuitenkin toistuvat usein seuraavassakin suhteessa, eikä valo paista uuteen risukasaan sen valoisammin kuin ennenkään.
Mihin katosi se luottamus ja kunnioitus, jota muistelemme isovanhempiemme haudoilla tai juhlissa sukulaistemme seurassa?
Olemmeko menettäneet selkärankamme?

Minä lupasin isoäidilleni, etten unohda.
Lupasin myös löytää oman elämänlankani. Ja löysinkin.
https://youtu.be/-2U0Ivkn2Ds

Tiialotta