maanantai 3. lokakuuta 2016

Ikiliikkujan elämää

Joka vuosi osallistun uskomattomalla tunnollisuudella erilaisiin ryhmäliikuntatapahtumiin.
Koen olevani velkaa sen asiakkailleni, ammattitaidolleni, sekä henkiselle minälleni.
Kuitenkin, vuosi vuodelta, huomaan olevani vähemmistöä.
Enää ei keskustella askelsarjojen haasteellisuudesta, eikä puida koreografian loogisuutta.
Yhä vähemmän näen tuttuja kasvoja koulutuksissa.

Minne katosivat kaikki muut?
Kokivat tulleensa vanhaksi tähän ammattiin, vaihtoivat alaa vai lopettivat harrastamisen? Vai muuttuiko tämä ala niin paljon, ettei taitoja enää tarvita?
Jaksan kritisoida yhä vahvemmin osaavien ammattitaitojen puutteesta. Ja kyllä, luettuanne tämän, voitte väittää minua narisevaksi vanhaksi naiseksi, mutta ainakaan pienessä kotikaupungissani en näe suurtakaan panostusta tähän puuttuvaan ilmiöön.
On nuoria, todella innokkaitakin lahjakkuuksia ohjaajina ja ainoa asia, mitä opetamme heille on: kitti käteen ja tervemenoa ammattilaisten rivistöihin.
Kuinkahan moni näistä lahjakkuuksista kykenisi suunnittelemaan itse tuntinsa, ottaen huomioon erilaiset tarpeet ja haasteet asiakkaiden puolelta. Ja kenen vika se on?
Suurimmaksi osaksi meidän osaavien ammattilaisten, kun olemme antaneet alan suistua muiden käsiin.
Ja niiden, joiden nimiä emme osaa lausua ja jotka tekevät kaiken vain rahasta, isojen logojen alla.
Ja me ammattilaiset tyydymme siihen, ilman vastaväitteitä.

Omalla salillani, suurin kenkien kopina käy juuri näillä vanhoilla iänikuisilla perustunneilla, jotka ohjaaja suunnittelee itse.
Ja vaikka ikäluokat muuttuvat oman ohjauksen alla, aina löytyy uusia harrastajia, jotka uskovat muuhunkin kehitykseen, ilman lausetta: jaksaa jaksaa.

Ihailen asiakkaitani, sillä he haluavat liikkua, tietäen miksi.
Ihailen heitä myös sen vuoksi, että he uskovat monipuolisuuteen. Ja he ajavat meitä kehittymään koko ajan. Kouluttautumaan ja etsimään uusia inspiroivia haasteita. Ja jakamaan sen heidän kanssaan.

Englannin kielessä on sanonta: To catch and release.

Sitä ohjetta olen yrittänyt noudattaa ja pyrin siihen joka päivä vahvemmin ja vahvemmin.
Elämykseen, joka lähtee minun omasta energiastani ja jatkaa matkaansa vierivän lumipallon tavoin.
Saavuttaen matkallaan aina vain enemmän kuulijoita, jotka uskovat samaan hienoon ideologiaan.
Itseensä ja taitoihinsa.

-Tiialotta-







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti