lauantai 15. lokakuuta 2016

Vuosi elämässä

Mitä jos saisit tietää, että sinulla on vuosi elinaikaa? Tai puoli vuotta?
Mitä tekisit?
Kenen kanssa haluaisit viettää viimeiset hetkesi? Kenen sylissä haluaisit vetää viimeiset hengenvetosi?

Tekisitkö listan tekemättömistä asioista elämässäsi?
Unelmista, jotka olisit halunnut toteuttaa? Järjestelisit raha-asiasi?
Kertoisit tunteistasi läheisillesi ja ystävillesi.
Pyytäisit anteeksi ja rukoilisit?

Mitä, jos päättäisit aloittaa jo tänään?
Aloittaisit ilman kiirettä, ja tekisit, sanoisit ja järjestelisit kaiken ajoissa.

Miksi odotamme niin kauan, että elämä on ohi?
Että aika loppuu kesken? Että tapahtuu jotain niin pysäyttävää, jolloin tiedostamme elämän olevan vain laina.

Kuinka vaikeaa meidän on ymmärtää elämän hauraus, ennen kuin olemme tilanteessa, jossa hiekka valuu tiimalasissa tyhjiin?

Juoksemme läpi elämämme, ymmärtämättä sen kauneutta. Ymmärtämättä,  kuinka elämä on luvannut meille mahdollisuuden.
Antanut meille avaimet, useampaan oveen.
Avaamme oven toisensa perään, toivoen aina vaan parempaa ja kauniimpaa tulevaisuutta, kunnes havahdumme toteamaan ajan loppuneen kesken.
Suunnittelemme tekevämme jotain suurta sitten tulevaisuudessa. Siivoamme unelmat laatikkoon yöpöydällämme.
Ehtiihän sitä vielä.

Milloin havahdumme totuuteen, että aikaa on rajallinen määrä?
Milloin uskallamme nähdä, ettei se kestä ikuisesti?
Mitä, jos tekisit listan ja aloittaisit sen toteuttamisen jo nyt?

Oma listani on valmis.
Se sisältää niin monta kaunista asiaa ja niin monta olen niistä jo toteuttanut.
Vielä on kuitenkin paljon tekemättä.
Tiedän kuitenkin, että olen saavuttanut jo osan ja saan olla kiitollinen niistä.
Olen kertonut rakastavani, niille, jotka ovat minulle tärkeitä.
Olen tehnyt jokaisesta päivästä sellaisen, ettei seuraavana aamuna herätessä harmita.
Olen matkustellut. Löytänyt paikan, johon haluan tuhkani ripoteltavan.
Olen valinnut rakkaimman, joka on luvannut sen aikanaan toteuttaa. Olen siis kaikin puolin valmis.
Elämään tämän elämän jokaisen hetken kuin se olisi viimeinen.

-Tiialotta-


Jos menet pois
Aamuauringon sivellin värittää maan,
Värit hauraat sulattaa jään
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa,
Annoit aurinkos mua lämmittää
Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan
Pohjantuuli liekillä leikittelee mut
Valo lohtunsa tuoda jo saa
Valo seinillä kuin köynnös kiemurtelee,
Saa puheesi sen kukkimaan
Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan
Taivas halkeaa... Rakkaus päällemme sataa...
Lumen, jään sulattaa... Sade tää armahtaa...
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa,
Hetket unta on vain haihtuvaa
Sinä hymyilet kauniimmin kuin aiemmin,
Sulta hetkeksi rauhaa en saa
Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa,
Hetket unta on vain haihtuvaa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti