Aloitin tällä viikolla salillani, yhden itselleni hyvin tärkeän kurssin.
Mietin monta viikkoa, miten nostaisin esiin tärkeitä asioita, kuitenkaan alleviivaamatta mitään liian jyrkästi.
Yritin aistia eri tuntemuksia, ilman että olisin tehnyt johtopäätöksiä mistään.
Sain kosketuspinnan ihmisiin, jotka olivat tulleet tärkeän asian äärelle.
Olisin voinut maalata ruusuisen kuvan, niin kuin usein valmentajat tekevät.
Antavat valmiiksi pureksitun mallin ja kipinän, josta asiakas sitten räpiköi itsensä joko unelmiensa satamaan tai sitten karahtaa karikolle, veneen upotessa syvyyksiin pinnan alle.
Valitsin kuitenkin toisin.
Kysyin: Miltä tuntuu? Mitä keho viestittää ja mieli sanoo?
Luotin intuitioon ja annoin uudenlaisen mahdollisuuden. Tulla lähemmäs sitä ihmistä, joka pinnan alla haluaa pyrkiä valoa kohti.
Maailma on täynnä ihmisiä, joiden itsetunto on kokenut jonkinlaisen kolahduksen ja minäkuva viestii paljon negatiivisia tuntemuksia.
Itse koin kauan kuuluvani tähän joukkueeseen, ja siitä tunteesta vapautuminen on vienyt vuosia.
Jokaisella meillä on erilaiset syyt tulla saman asian äärelle. Näkemään, kokemaan, tuntemaan sekä kuulemaan ja samalla tulla myös ymmärretyksi omien vaikeiden asioiden kanssa.
Kuinka moni valmentaja uskaltaa tarttua siihen kipeimpään tuntemukseen ja työstää sen äärellä tunteja, kun tarjolla olisi endorfiinihöyryinen treenihetki varman onnistumisen myötä?
Kuinka moni valmentaja kokee, ettei ole vastuussa asiakkaan henkisen puolen harjoittamisesta? Lukihan myyntilauseessa kuitenkin: kokonaisvaltainen hyvä olo.
Uskallammeko ammattilaisina tarttua vaikeisiin, kipeisiin asioihin?
Ottaa ne esille, loukkaamatta asiakasta tai kävelemättä asiakkaan henkilökohtaisen minän yli.
Neuvomatta, ohjaten oikeaan suuntaan. Kuitenkin niin, että asiakas kokee ohjauksen olevan hänelle turvallista ja tarpeellista.
Tänään opin taas yhden voimalauseen, jota tulen varmasti käyttämään työssäni.
Jokainen asiakaskohtaaminen on ensimmäinen laatuaan ja tapahtuu tällä hetkellä. Kohta se on mennyt.
Myös se merkitsee, miten luomme ilmapiirin, jossa toimimme. Onko se hedelmällinen vai itsetuhoon tuomittu hetki?
Se luo myös raamit minun valmennukselleni. Antaa pohjan omalle toiminnalleni ammattilaisena, fysiikkavalmentajana.
Tulla asiakkaan kanssa lähemmäksi sitä syvintä asiaa, joka toimii esteenä onnistumiselle. Yhdessä.
Suurimpana tavoitteena: inhimillisyys ja jalo pyrkimys ohjata ihmistä omaa sisäistä valoa kohti.
-TiiaLotta-
Aloittelijan mieli on mahdollisuuksia täynnä, asiantuntijan ei.
-Zuzuki Roshi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti