Sisäinen lapsi

Luin artikkelin Muumien viisauksista.
Olenhan ollut muumifani siitä lähtien, kun nämä ensimmäiset karvahahmot näkyivät oikeina animaatioina televisiossa.
Nykyään näitä original-hahmoja pidettäisiin pelottavina otuksina ja lapsia säikyttelevinä.
PikkuMyyn mekon väri vaihtui aikoinaan ja japanilaisessa animaatiossa tämä pieni kipakka punamekkoinen tyttö ajelee vaaleanpunaisten pilvien hattaroilla.

Muistan Elina Salon ja Ulla Tapanisen, ne oikeat muumiäänet.
Kuinka paljon hyviä muistoja nämä hahmot ja äänet synnyttävät minussa edelleen.

Sisäinen kehomuisti muistaa lämmön ja hahmojen tuoman turvallisuuden tunteen.
Uimakopin aiheuttaman jännityksen ja Mörön äänen, joka synnytti valtaisaa tarvetta käpertyä peiton alle piiloon.
Kaikki tämä on tallennettu muistilokeroihin, kehon sisäiseen tietokoneeseen.
Sisäinen lapsi, aikuisen kehossa.

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"  (Pikku Myy)

Jossain vaiheessa unohdumme aikuisuuteen ja sisäinen lapsemme nukahtaa talviunille, kuin Muumilaakson väki.
Kuitenkin, oikeassakin tarinassa Muumipeikko herää keskellä talvea ja kokee suurimmat
seikkailunsa juuri kun vähiten odottaa.
Kehon muistista ja tallenteista löydämme tarinoita, jotka palaavat mieleemme aina aika ajoin.
Herättämällä sisäisen lapsen, herätämme itsessämme vapauden sallia tunteet ja kehon kieli.
Niinkuin lapsi, joka itkee, nauraa, suuttuu ja muuttaa mieltään jatkuvasti.
Kysymättä, ilman rajoja.
Miksi emme voisi irtautua aikuisuudesta hetkeksi, useammaksikin? Tulisimme lähemmäksi sisäistä minää ja kehon muistijälkeä.
Mitä jos kuuntelisimme vain sydäntämme, niinkuin tämä pieni ihminen ympärillämme?
Emmekä takertuisi aikuisuuteen liikaa.
Sillä sisäinen lapsemme kertoo luonteestamme ja syvimmistä tunteistamme parhaiten.

Muistan elävästi lauseen: Jos PikkuMyy pystyy siihen, pystyt sinäkin.

Minun sisäinen lapsi, Myy, tuli näkyväksi eilen, ollessani ystävieni kanssa lounaalla.
Oletko äkäinen, kysyi ystäväni.
En, vaan väsynyt henkisesti. Ja juuri silloin tajusin, kuinka muistot tulvivat mieleeni.
Peikkoa kiukutti ja väsytti. Ja juuri sillä hetkellä minun aito, sisäinen luonne pyrki irtautumaan vapaaksi.

Ja kuinka usein tukehdutammekaan juuri nämä tunteet.
Emme salli itsemme tulla näkyväksi itsenämme, vaan uskomme syvästi, että meidän tulee asettua tiettyyn kaavaan, jotta emme aiheuta hämmennystä muissa, emmekä itsessämme.

"Pikku Myy on tottunut huolehtimaan itsestään" sanoi Mymmelin tytär,  "Minä olen levottomampi sen puolesta, joka joutuu pulaan hänen takiaan.

Olen elänyt lapsuuteni tarinankertoja-isän kanssa.
Meillä kotona asui Onks Viljoo näkynyt-mies. Nuorempana taas seurustelin imitaattorin kanssa, hairahduin Röllipeikko-ääniseen ja haisulijalkaiseen mieheen. Treffeillä minulle soitettiin Älyvapaa Palokunta-kasettia, sen sijaan, että olisin päässyt hienoon ravintolaan, hienossa mekossa puhumaan viisauksia.

Ja elämäni ei olisi voinut olla näinä aikoina yhtään rikkaampi.
Opin nauramaan sketseille jo lapsena. Opin matkimaan kotikadullani Apuva-miestä niin taidokkaasti, että minulle maksettiin useamman kerran enemmän kuin markka hienosta esityksestä.
Joka joulu esitin joulunäytelmän, päästä keksien, pehmolelujeni avulla ja piinasin yleisöäni useamman tunnin näytöksillä, kunnes isäni sopivassa kohdassa esitti kahvitaukoa, kuten teatterissa yleensä. Eikä kukaan saapunut enää, syystä tai toisesta, toiselle puoliajalle.

"Taiteilijat ovat tavattoman herkkiä." (Nipsu)

Jossain vaiheessa, kasvoin kuitenkin taiteilijaksi, vakavamieliseksi Ninniksi, näkymättömäksi lapseksi ja Rouva Vilijonkan järjestelmällisyyden omaavaksi, pikkutarkaksi puurtajaksi.
Minusta tuli aikuinen. Vakava.
Unohdin nauraa.

" Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on. Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (Juksu)


Silti, joka päivä, sisäinen lapseni pyrkii ulos.
Se hakkaa ja koputtaa sydäntäni, vaatien minua hellittämään ja palaamaan Muumilaaksoon.
Taistelemaan niiden äänien puolesta, jotka ovat hautautuneet sisälleni.



 -Tiialotta-

"Minä en siedä lääppimistä, mutta minä tahdon paljon lahjoja." (Pikku Myy)