Perhe minussa

Miltä tuntuu se, kun kaikki on niin oikein?
Kun tietää, että jokainen häviö ja itketty yö, oli tarpeen, juuri tätä hetkeä varten.

Kun kasvoi tietäen, että joskus tulee se oivallus.
Sisäinen ääni sanoo: pysähdy.
Näe, mitä ympärilläsi on ja mitä sinulle annetaan.

Jokainen eletty hetki on ohjannut sinua, hyväksynnän syliin.
Ja se syli kaikessa kauneudessaan, näyttää yhtä rosoiselta kuin omasikin.
Eletyn elämän arvet ja hiljaisen mielen hengitys, sinun hengityksesi tahdissa.
Kun omat kipusi tuntuvat vähemmän merkityksellisiltä, toisen kokemusten levätessä käsilläsi.

Onko se sitä, mitä onnelliset ihmiset eivät näytä?
Sitä, mitä uskaliainkaan mieli ei tohdi ääneen lausua, mutta silti kaikki ympärillä olevat sen aistivat ja havaitsevat.
Mitä jos se onkin mahdollista? Jos se on totta?

*************

Lapsena, leikin usein yksin, vaikkakin yhdessä.
Elin omassa maailmassani, luoden itseni seuraksi erilaisia tarinoita. Tavallinen elämä kun oli tylsää.
Esitin joulunäytelmiä, vanhempien ihmisten riesaksi, sepittämällä tunteja kestäviä tarinoita, pehmoeläimieni kanssa.
Sain jo silloin leiman otsaani.
Kun kerroin nähneeni unessa jo tulevan lapsen sukupuolen, tai kuka kuolee seuraavalla viikolla, tarinoistani tuli salaisuuksia, joista vain mielikuvitusystäväni tiesivät.
Sisimpäni vaikeni muulle maailmalle.

Tärkein leikkini oli kuitenkin perheleikki.
Se, missä oli kaksi ihmistä kietoutuneena elämänlangalla toisiinsa.
Melkein joka viikko oli häät, tai perheen yhteinen retki uusiin seikkailuihin.
Sain elää sen mielikuvituksissani, vaikka minun perheeni olikin vajaa.
Kaipasin sitä niin paljon.

Ja koko elämäni olen etsinyt sitä puuttuvaa palaa.
Minun perheeseen.Tuloksetta.
Väsymättä epäonnistumisiin, olen urheasti noussut jaloilleni, toteamaan, etten ollutkaan kelvollinen siihen yhtälöön, jossa elin.
Kuvaten itselleni, että yritän yhä nähdä sen kaiken merkityksen, mitä menetykset ovat tuoneet elämääni.

Olen kasvanut vahvaksi.
Yhden naisen perheeksi.
Nähdäkseni, etten ole yksin. Muitakin perheettömiä ja eksyneitä on olemassa.
Eivätkä he ole mielikuvitusystäviä, saati mieleni harhaa.
Heilläkin on todelliset tunteet, hävitty taistelu tai voitettu pimeys.
Heitä on olemassa, oikeasti.

*************

Tänään, koskettaessani sitä lämpöä, joka minulle annetaan, tiedän, että se näky, joka toistui unessani useita kertoja, on totta.
Se ääni, joka sanoi, etten saa luovuttaa, on läsnä.
Olen kiitollinen.
Siitä, mitä sain kannateltavakseni. Ylpeydellä ja rakkaudella.

Sinut.
Elämäni.

-Tiitu-