Ja vieläpä onnellisista sellaisista.
Ystäväpiirini koostuu pääasiassa perheellisistä ja olenkin erotessani huomannut, kuinka olen jäänyt unohduksiin useammalta taholta.
Voisi kuvitella, että olen pettynyt ystäviini, mutta itse asiassa, koen asian täysin päinvastoin.
Koen olevani hyvin onnekas, saadessani jakaa elämäni tällä hetkellä, vain itseni kanssa.
Joku kutsuisi tätä itsekkyydeksi, mutta tunnen yhä enemmän rakkautta itseäni kohtaan juuri sinkkuna.
Olen riippumaton muista, aikatauluihin sitoutumaton.
Saan sopia itseni kanssa, mitä tänään teen tai jättää tekemättä jotain, jos se ei minua satu huvittamaan.
Olen ajan hermolla, tai irti siitä.
En ole tilivelvollinen tekemisistäni, enkä tekemättä jättämistäni asioista. Muuta kuin itselleni.
Olen matkustellut enemmän kuin yrittäjänä olisin voinut kuvitellakaan. Tutustunut uusiin ihmisiin ja nähnyt ympärilleni uudella tavalla.
Kello soittaa minut hereille, kun aika koittaa ja saan istua kahvikuppini kanssa pitkään, ilman kiirettä, vaikka joka aamu.
Olen jopa huomannut, ettei minun tarvitsee siivota. Edes joka viikko.
Astiat olen myynyt ja riittää, kun kastelen kaktukseni kerran kuukauden aikana.
Soitan musiikkia lujaa keskellä yötä ja tanssin keittiön lattialla yöpaitasillani, jos huvittaa.
Miten ennen elinkään sumussa.
Kaaoksen keskellä. Toivoen, huutaen, räyhäten, yksin itkien epäreilua elämää.
Silti yhdessä. Kaivaten jotain elämää suurempaa vastausta.
Toki parisuhteessa ollessani haaveeni olivat täsmälleen samat kuin muillakin.
Perheen perustaminen ja avioliitto.
Ja miksi ei olisi ollut?
Välitinhän siitä ihmisestä, jonka kanssa jaoin iloni ja suruni.
Nyt kuitenkin huomaan kasvaneeni haaveesta irti, joka kahlitsi jalkani kiinni.
Lakkasin kuljettamasta taakkaa mukanani ja annoin itselleni vihdoin luvan nauttia itsenäisyydestä.
Kutsukoon sitä sitten kukin, miten haluaa.
Enää en ajattele, että olisin yksinäinen parisuhteiden on-off vaiheissa.
Olen kauniimpi näin.
Kukoistan.
Aion nauttia elämästäni, riittäen itselleni, juuri sen verran, kuin on tarpeen.
Aion järjestää juhlat itselleni, tänäkin viikonloppuna.
En ole sitä ansainnut, juhlia kun voin vaikka joka päivä.
Juurikin tänään, istuessani lentokentällä yksin, mutta silti yhdessä, näen sen kaiken.
Oman kiireettömyyteeni, ympärilläni pyörivän elämän pyörremyrskyssä.
Olen matkalla jälleen, itseni seurassa.
Mikä minusta tekee kauniin?
Vapaus.
Vapaus valita onni, myös tänään.
Hymy, jonka jaan itselleni ja muille. Rakkaus, jonka annan ilmaiseksi kaikille ympärilläni oleville ihmisille. Mutta, ennen kaikkea, itselleni.
-Tiialotta-
James Morrison" Too Late for lullabies"
Oooh
It's a sad song that has no end
It's a bleeding heart that never mends
A minor miracle we can still pretend
After so long
Did the apple fall too far from the tree?
Did we get lost in the space in-between?
But the roots that we buried so deep
Will always be strong
Too late for lullabies
Too soon for it alright
Love takes its toll sometimes
Let's start a clean slate, mistakes are moments in time
For every time you ever raised up your hand
I'll give you mine to show you I understand
You taught me to fly by learning to fall
Ooo yeah
Love burns when it's in the blood
And god knows I burnt you the best I could
How can three words be so misunderstood?
We got it so wrong
Yeah the greatest gift that you ever gave to me
You don't know your strength 'till you've faced defeat
So everything's just out of reach
You keep holding on
Too late for lullabies
Too soon for it alright
Love takes its toll sometimes
Let's start a clean slate, mistakes are moments in time
For every time you ever raised up your hand
I'll give you mine to show you I understand
You taught me to fly by learning to fall
We built a brick wall but it's all for nothing
Only bridges will cross this divide
We both know this road leads to nowhere
There is nothing left for you to hide
Too late for lullabies
Too soon for it alright
Love takes its toll sometimes
Let's start a clean slate, mistakes are moments in time
For every time you ever raised up your hand
I'll give you mine to show you I understand
You taught me to fly by learning to fall
Too late for lullabies
Too soon for it alright
Love takes its toll sometimes
Let's start a clean slate, mistakes are moments in time
For everytime you ever raised up your hand
I'll give you mine to show you I understand
You taught me to fly by learning to fall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti