Mielen hiljaisuus

Löysin sen paikan, johon haluaisin palata.
Paikan ilman rajoja.
Paikan, joka ei kysy mitä uskontoa harjoitat, minkä rotuinen olet tai mitä kansaa edustat.

The Enlightenment Stupa of Benalmadena.

There are always problems to face, but it makes a difference if our minds are calm. On the surface we may get upset, but it makes a difference if we are able to stay calm in the depths of our minds

-Dalai Lama-

Kävellessäni portaita ylöspäin, tunsin kuinka mieleni halusi arvottaa hetken, mutta ääni sisälläni sanoi, ettei minun tarvitsisi olla kuin oma itseni. Se riittäisi.




Astuessani sisään, vastaani saapui rauhoittava tuoksu. 
Ihan niin kuin kirkossakin, myös tässä paikassa aika tuntui pysähtyneen.
Mietin pitkään, miksi?
Miksi ulkona elämä tuntui niin tavanomaiselta, mutta juuri tässä
tilassa, maailma oli kuin seisahtanut vuosituhansien päähän, paikalleen.
Ei tämä paikka ollut sen erikoisempi kuin mikään toinenkaan hiljentymisen paikka. Minulle vain se hetki tälle tuntemukselle oli tärkeä. Hetki hiljaisuudessa.

Kuljemme usein elämässämme ilman yhtään pysähdystä, kunnes tulee tilanne, jossa elämä määrää meidät seisahtamaan ja kuuntelemaan.
Kuolema, läheisen menetys tai esimerkiksi ero. Silloin olemme usein herkimmillämme, haavoittuvaisiakin.
Muuten porhallamme kuuntelematta hiljaisuutta sen tarkemmin.
Mitä jos hiljaisuus avaisi meissä sen maailman, joista elokuvissa ja kirjoissa aina puhutaan?
Voisiko hiljaisuudessa ehkä nähdä selkeämmin?

Minun hiljaisuudessa, Stupassa seistessä, syntyi vain yksi ajatus.
Helpotus.
Helpotus siitä, ettei minun tarvinnut sanoa mitään.
Aivan kuin seinät olisivat kuunnelleet minua ja pääni sisällä ja kehossani tuntui keveä, leijuva olotila.
Olin kuin suuressa kuplassa, jossa tilaa ei ollut surulle, eikä myöskään ilolle.  

Elämässä, odotamme usein sanoja ratkaisemaan elämämme solmut.
Unohdamme, että kehon tuntemus kertoo usein vastaukset selkeämmin.
Olemme sivuuttaneet suuren voimavaramme ja aistin, joka ohjaa meitä tietämättämme. 
Emme vain ole tottuneet hiljentämään. Emme edes pieneksi hetkeksi.

Ja kun pysähdymme, joudumme eksyksiin. Emme osaa käsitellä hiljaisuuden tuomaa tyhjyyttä mielessämme.
Odotamme koko ajan, että elämässämme tapahtuu jotain mielenkiintoista tai merkityksellistä.
Unohdamme kuinka tärkeää olisi kohdata myös kärsivällisyys sekä armo itsessämme ja hiljaisuus on yksi parhaimpia keinoja rauhoittaa "hengästynyt" mieli.

Minun mieleni hiljentyi, mutta ulos tullessani huomasin, kuinka nopeasti se tunne haihtui.
Maailman äänet voimistuivat ja antauduin äänien vietäväksi.

Ja sallin sen itselleni. Olla vahvasti läsnä myös elämän
hektisyydessä.

Kuitenkin pieni hetki hiljaisuutta, minussa itsessäni, voi muuttaa ympärilläni tapahtuvat asiat helpommiksi käsitellä, kun mieli on tyyni.
Tyynnytetty mieli myös kuuntelee, arvostelematta tai arvottamatta, ennemmin kuin tuomitsee ennalta asioiden kulkua.


-Tiialotta-

Why sparrow why, won't you tell me why I'm sad

Sing us both a melody, the best that you can Fly sparrow fly, won't you sit on my hand

Sing it in that language we both can understand When you sit on that tree Look in my eyes I wonder what goes on in your mind Speak sparrow speak please won't you try Tell me why you'd walk if you knew that you could fly Speak sparrow speak oh please won't you try Tell me all the answers to this meaningless life But you're up on that tree And you look in my eyes I wonder what goes on in your mind Stay, sparrow stay, won't you stay in my window I've never been so close to anything so beautiful Wait, sparrow wait, oh please don't you go I love the way I felt as the, vast the wind it blows But you're up on that tree And you look in my eyes I wonder what goes on in your mind Sing, sparrow sing, sing away the pain When you get to the bones of it, we are just the same I said sing sparrow sing, sing away our pain I'll never hear a melody as sweet as today Cause you're up in that tree And you look in my eyes And I wonder how, but you're saying goodbye

Writer(s): Tom Peter Odell