Hyväksyvä mieli

Tein "peruuttamattoman" virheen.
Loukkasin lähelläni olevaa ihmistä, vaikka en voisi koskaan ajatella toimivani niin.
Olenhan ihminen, joka kunnioittaa toisen tilaa ja hyväksyy jokaisen sellaisenaan kuin on.

Tein sen tahattomasti, huomaamattani, ilman, että tajusin kävelleeni rajan yli.
Asia valkeni minulle vasta saatuani postia siitä.
Aloin miettiä tilannetta, jossa rajaloukkaus sattui ja tunnistinkin hetken, jolloin saatoin toimia ohi valtuuksieni.

Asia sai minut tolaltani useammaksi hetkeksi, tunteellinen kun olen.
Kirjoitin toki kyyneleet silmissäni pahoitteluni asian vuoksi, ja pyysin kauniisti anteeksiantoa ja kysyin kuinka voisin asian hyvittää.
Mieleni teki painua maan alle tai hävitä kokonaan.

Kunnes seuraavana päivänä, tajusin pysähtyä miettimään asian todellista järkytyksen syytä.
Minulla oli omatunto.
Omatunto, joka peilaa minun syvimpiä tuntojani ja pelkojani.
Olen tottunut tulemaan loukatuksi, mutten tiedä kuinka käsittelisin asiaa, jossa minä toimin syyn aiheuttajana enkä syyttömänä.
Olisin voinut piiskata itseäni henkisesti tai sivaltaa itseäni sanallisesti, äänekkäästi raivoten.
Olinkin hiljaa.
En kyennyt sanomaan mitään.

Minä ja minun virheeni.....
Miksi tämä satutti minua tai sai minut miettimään?

Olemme elämän ristitulessa, suorittamassa tietämättämme tehtävää.
Olemme mukana elämän kiertokulussa.
Suurin osa meistä pyrkii tilaan, jossa elämämme olisi harmoniassa, ilman suurempia konflikteja.
Ja silti, teemme sen, tahdoimme tai emme. Virheen.

Me kaikki teemme virheitä, joka päivä.
Kysymys kuuluukin: anteeksianto, mitä se on?
Voimmeko hyväksyä itsemme ja ympärillämme olevat ihmiset sellaisina kuin he ovat, omine virheineen ja  luonteineen?
Voimmeko antaa anteeksi, jos loukkaamme tai tulemme loukatuksi?
Voimmeko unohtaa?

Kauna ja muistoissamme elävät negatiiviset tunteet loukkaavat eniten meitä itseämme.
Emme kykene poistamaan näitä tunnetiloja kehostamme ja mielemme vertailee jatkuvasti mennyttä tulevaan tai olemassa olevaan elämäämme.
Niin kauan kuin jäämme menneeseen, niin kauan olemme kiinni energiassa, joka syö meitä ja mieltämme.
Vain antamalla itsellemme anteeksi, voimme ymmärtää muita.

Minä ymmärsin oman virheeni, pyysin anteeksi ja sain.
Annoin myös anteeksi itselleni ja huomasin taakan putoavan harteiltani.
Tärkein asia itselleni oli kuitenkin juuri tuo hyväksyvä mieli.
Sain siitä enemmän voimaa, kuin pitkään aikaan.
Ja uskalsin jopa hymyillä.
En kuitenkaan heti, vaan hetken päästä.

Opin virheestäni myös jotain.
Opin ymmärtämään taas hitusen verran lisää sitä, kuinka väärin ymmärrämme usein toinen toistamme.
Ja kuinka usein teemme virhearvioita mielemme kautta.

Jos uskaltaisimmekin olla vain läsnä. Ja luottaa hetkeen.

Tiialotta

In the silence of the darkness when all are fast asleep
I live inside your dreams calling to your spirit
As the sail calls the wind, here the angels sing.
Far behind the sun, across the western sky

Reach to the blackness, find a silver line

In a voice I whisper a candle in the night

Will carry all our dreams on a single beam of light.

Close your eyes, look into the dreams
Winds of changes will winds of fortune bring.

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us to find.
There the road begins where another one will end,
Here the for winds know who will brake and who will bend

All to be the Master of the wind.

Falling stars now light my way my life has written on the wind
Clouds above, clouds below, high ascend between the spirit

When the wind fills the sky and clouds will move aside,
There will be a road to all our dreams and for every day that stings

Two better days it brings, nothing is as bad as it seems.

Close your eyes, look into the dreams
Winds of change will winds of fortune bring.

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us to find.
There the road begins where another one will end
Here the for winds know who will brake and who will bend
All to be the Master of the wind.

Manowar-Master of the Wind