Maailma sinussa

Deepak Chopran sanoin: Maailma on sinussa itsessäsi.

Koen tänään suurta valaistumista.

Luin aamulla tyypilliseen tapaani eri sanomalehtien sivut ja sosiaalisen median kuulumiset.
Miettien samalla, miksi tunne oli niin erilainen omassa kehossani.
En ahdistunut, eikä mieleni lähtenyt arvostelemaan asioiden kulkua.
Minun kehoni ja mieleni oli hiljentynyt.
Ja uskomatonta, kuinka hyvältä se tuntuikaan.
Suunnittelematon päivä oli vasta alkamassa, enkä tiennyt, kuinka se tulisi päättymään.

Ajattelin, mitä jos kuuntelisinkin kehoni viestejä. Tulisin lähemmäksi itseäni ja sitä kautta eheyttäisin itseni.
Mitä jos maailma oikeasti onkin minussa? Minusta lähtevä energia, virta ja voima kantavat minua ja valoani.

Muistan hetken viime viikolta, jolloin eräs miespuolinen ystäväni mainitsi minun olevan kaunis.
Ohitin asian tyypilliseen tapaani nauramalla ja siirtymällä jo seuraavaan ajankohtaiseen asiaan.
Vasta jälkeenpäin mietin, miten tuo lause kuitenkin kosketti minua.
Pieni kaunis ajatus, ja minun mieleni arvotti sen jo ei tärkeäksi huomioksi. Hän kuitenkin kehui minua ja soi ajatuksen minulle.
Miksi en kokenut mielihyvää? Ajattelinko, ettei se ole tärkeää?

Ymmärrän hyvin nuoria, jotka kokevat oman kehonsa nyky-yhteiskunnassa riittämättömäksi.
He arvostelevat itseään negatiiviseen sävyyn ja vertailevat ulkomuotoaan julkisuuden henkilöihin.
Ja usein vain sen vuoksi, että joku toinen on omassa tyytymättömyydessään hyökännyt mielen syövereihin, sanallisten sivallusten myötä.

Muistan itsekin useat lauseet kouluajoilta, jolloin minua haukuttiin rumaksi tai vaatteeni eivät olleet riittävän trendikkäitä, eivätkä sen ajan muodin mukaisia.
Silloin kuitenkin ihanteet olivat hiukan terveemmät kuin nykyään.
Se jätti silti jälkensä minuun, niin kuin nykyäänkin itsetuntonsa kanssa painivaan nuoreen.
Mikään ei itseasiassa olekaan muuttunut.
Vain minun mieleni on vahvistunut ja uskallan luottaa nyt itseeni enemmän.
Sisimmässäni koen silti joka kerta suurta sympatiaa, nähdessäni pienen palan henkistä eksymistä.
Minulle tulee suunnaton tarve jakaa hyväksyvää läsnäoloa ja voimaannuttaa tämä ihminen pienin askelin.
Aivan kuin kokisin, että maailma olisi näin ehkä hieman parempi paikka elää.
Minun maailmani.

Sillä jos uskon siihen, että maailma löytyy minusta itsestäni ja ulkopuolellani oleva elämä on usein mieleni luoma illuusio, voin siis hyvällä omatunnolla nähdä tänään vain positiivisia asioita, luonnon kauneutta ja toivoa, että moni muukin eksyneistä löytäisi kotiin.

Niin kuin minäkin.

Juuri tänään.

-Tiialotta-