Yksinäisyys

Paras ystäväni ilmoitti tänään muuttavansa pois kaupungista.
Uuteen elämään, kohti tuntematonta.

En osannutkaan olla onnellinen hänen puolestaan.
Huomasin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin, ajatellessani asiaa.
Jäisin yksin.
Tärkein tukipilarini, sydämeni tuntija ja tunnetilojeni aistija katoaisi elämästäni.
Hän ei olisi kuuntelemassa minua, ei istuisi lohduttamassa minua huonoina hetkinä, eikä voisi enää jakaa elämäni iloja.

Möykky, joka on kasvanut rintakehässäni jo pidemmän aikaa, tuntui suurentuvan hetkessä valtavaksi painoksi.
Voima, joka kantaa nimeä yksinäisyys.

Jäädä tyhjän päälle, ilman tukiverkkoa. Ei niinkään uutta elämässäni, mutta jäädä ilman ystävää.
Se tuntuu liian painavalta taakalta.
Näen jo silmissäni kuinka käperryn lopullisesti itseeni, ilman ulospääsyä, odottaen, että ääni sisälläni  huutaa:lopeta.

Voimme elää vuosia yksinäisyydessä, vaikka jakaisimmekin elämämme. Kuuntelematta toista osapuolta tai aistimatta toisen tunnetiloja.
Itse kutsun tätä parisuhteen hiljaiseksi kuolemaksi.
Hektinen elämämme on myös täynnä tilanteita, jolloin toivomme hiljaisuutta ja aikaa itsemme kanssa.
Mutta se nautinto löytyy usein kytkettynä johonkin toiseen ihmiseen tai luontokappaleeseen.
Mitä tunnemme varsinaisesti, kun olemme ihan yksin?
Kun kukaan ei kuuntele tai ole läsnä?

Voisimmeko esittää itsellemme kysymyksiä:
Entä jos ohjaisinkin yksinäisyyden tunteen johonkin luovaan?
Näkisin mahdollisuuden tulla tunteideni kanssa näkyväksi jälleen. Huomioisin, mitä yksinäisyys aiheuttaa minussa.
Löytäisinkö jotain sellaista, mitä en ajatellut olevankaan?
Uuden oven, tai tyhjän sivun kirjassani.

Mitä jos tämä olisikin minun mahdollisuuteni tulla lähemmäs itseäni ja tiedostamattomia kykyjäni elämässä?
Niin kuin luonto korjaa itsensä, tulen runneltua sen läpikotaisin, voisinko minäkin uudistaa mieleni ja nähdä kauemmaksi tulevaisuuteen?
Mitä jos tällä yksinäisyydellä on tarkoitus?

Minun yksinäisyyteni on kytenyt vuosia ja nyt teen sille vain lisätilaa kehossani, hyväksyen sen olotilan ja vahvistumisen.
Toivotan tervetulleeksi myös sen myötä saapuvat siipeilijät.
Pidän niille juhlat.
Sillä jonakin päivänä ne kyllästyvät minuun ja katoavat yksi kerrallaan parempiin pitopöytiin.

-Tiialotta-

Take my mind and take my pain like an empty bottle takes the rain

and heal, heal, heal, heal And take my past and take my sense like an empty sail takes the wind and heal, heal, heal, heal And tell me somethings last, and tell me somethings last Take a heart and take a hand like an ocean takes the dirty sand and heal, heal, hell, heal Take my mind and take my pain like an empty bottle takes the rain and heal, heal, hell, heal And tell me somethings last and tell me somethings last and tell me somethings last and tell me somethings last

Writer: Tom Peter Odell