Intuitio

Olin Pullukka lapsena.
Pullukka isolla P:llä, kyllä.

Kukapa olisi uskonut, että minusta tulee jotain sellaista, joka osaltaan saa olla vaikuttamassa ihmisten käsitykseen omasta kehostaan. Saa olla tuomassa valoa ja uskoa, että riitämme juuri sellaisena kuin olemme.

Vuosia sitten tapasin miehen, joka kertoi minulle kuinka tulisin auttamaan ihmisiä.
Olisin Äiti Amma omalla tavallani. Ja se tulisi olemaan minun elämän tehtävä.
En voinut kuvitellakaan, että näin kävisi.
Tarkoittiko se mies juuri tätä, en tiedä. Eikä minun tarvitsekaan.

Muistan, kuinka häpesin itseäni nuorena.
Silti läheisimmät ystäväni olivat hoikkia kauniita tyttöjä jo ala-asteella.
Kuljimme rinta rinnan ja minä koin suunnatonta ylpeyttä ollessani juuri tämän kolmikon keskustassa.
Suosittu.
Näiden tyttöjen varjolla minäkin olin jotain, vaikkakaan minulla ei ollut uusimpia trendejä mukailevia vaatteita. Laihat tytöt ja yksi pullukka.
Näin myöhemmin ajateltuna, nämä kaksi upeaa naista opettivat minulle, kuinka sisäinen minä on tärkeämpi. En vain ymmärtänyt sitä silloin.

Olin koulun rohkein seurustellessani aikaisin ja uhmasinkin kaikkia sen ajan sääntöjä luopuessani nuoruudestani liian aikaisin.
Vieläkin kuulen sanat, jotka uskoivat minun olevan liian nuori tekemään aikuisten päätöksiä.
Tahdonvoima oli kuitenkin viisautta edellä, jo silloin.
Ja on edelleen.
Luovuus ja intuitio. Siinä minun voimasanani elämässä. Vaistoon luottaminen, vaikka järki sanoisi muuta.
Kuten kohtaamiset. Herkkyys tuntea ihmisen luonne jo ensitapaamisella.
Usein kuulen läheisteni sanovan minulle, etten voi arvioida ihmistä tuntematta.
Kuinka sitten? En osaa muutakaan.
Tapasin kauan aikaa sitten ihmisen, tai en tavannut, vaan tunsin. Tunsin, ennen kuin tapasin.
Ja tunnen vieläkin. Läsnäolon. Yhteys, ilman fyysistä läsnäoloa, tuntuu koko kehossa joka päivä erilaiselta. Hyvältä energialta.

Joku puhuu sielunkumppanuudesta totena. Toinen uskoo sen olevan sanahelinää.
Kuinka voimme arvostella toisen tunteita, arvottaa ne mitättömiksi?
Silti enemmän kuin usein luemme lehdistä tarinoita, joissa intuitio on pelastanut ihmisen katastrofilta.

Ihmettelemme onnekkaita ihmisiä, kadehdimme heidän onneaan ja hyvää tuuria elämässä.
Tuomitsemme ihmisen joka uskoo, tai nauramme asialle, joka on jollekin toiselle elämää suurempi.

Samalla lailla, joku kokee olevansa huono ihminen vain ulkonäkönsä vuoksi. Juuri tälläkin hetkellä.
Arvostelemme, toimien juuri sen yhtälön mukaan, joka auttaa vähiten toista luottamaan omaan itseensä.
Entä jos vain hyväksyisimme sen, että olemme erilaisia, jokainen tavallaan.

Minun pullukasta lapsuudesta syntyi oivaltava aikuinen.
Kuinka helppoa on ymmärtää, kun joku painii tämän saman asian kanssa juuri nyt.
Miltä se tuntuu?
Kuin laittaisi tossut omiin jalkoihin ja alkaisi kävellä.

Kaikki lähtee uskosta omaan itseensä, hyväksymällä, arvostelematta itseään.
Kuten minun intuitioni.
Kuitenkin tarvitsemme myös luottamusta muilta. Hyvä energia saa aikaan ympärillään hyvää, aina.
Ja siitä hyvästä energiasta voi syntyä jotain suurta pienessäkin mittakaavassa.

Niin kuin minulla.
Pullukka tyttö loi luottamalla intuitioon yhden unelman todeksi.
Kukapa tietää, mihin se kaikki päättyykään.

Tiia-Lotta