My crusade

Kun yksin olemisesta tulee ainoa tapa olla vahva.
Kun sulkee kaikki ympäriltään ja astuu tyhjyyteen, ilman odotuksia.
Huomaa näkevänsä enemmän, kokevansa valtavan määrän sellaista, minkä luuli olevan vain illuusiota. Elokuvien kehittämää mielikuvitusta tai mielen lopputuotosta.

On kuin aika hidastuisi ja maailma odottaisi pysähtyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Muistan aina, kun mietin, miltä tuntuisi matkata Tiibetin vuoristoon yksin, ilman ketään, joka kannattelisi minua. Tai muuttaa vuodeksi alkeelliseen maahan, ilman nykypäivän teknologiaa.
Tullakseni tietoiseksi, ettei minun tarvinnutkaan matkustaa kauas. Ei suunnitella suurta ristiretkeä itseni kanssa, vaan kaikki se löytyikin läheltä. Itsestäni.

Tulin kotiin. Suljin ovet, näin itseni ja elämäni.
En sitä, mikä minulla jo oli. Enkä sitä, mikä minulta puuttui.
Näin sen, kuka minä olen. Mihin riitän ja mitä haluan.
Löysin tilan itsestäni, johon palaan joka päivä, työpäiväni päätteeksi. Tilan, jossa kukaan ei kysele, ei arvota, eikä arvostele.

Jos ihmisen elämän tärkein teesi on tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi, olen päätynyt lopputulokseen, jossa sydämeni on valinnut hiljaisuuden.
Ja siinä hiljaisuudessa, minun on helppo hengittää.

Joku sanoisi, että suljen elämän itseltäni. Mutta kuinka moni ymmärtää, että elämä on meissä itsessämme. Jokainen vain löytää oman tapansa, olla läsnä siinä.
Ja kuinka moni meistä elää elämäänsä tässäkin hetkessä, muiden kautta. Uskaltamatta astua oman kynnyksensä yli, omaan kotiin.

Tänään, kävellessäni kaupunkiin, tulin jälleen tietoiseksi pienen kaupungin stressitilasta. Ihmisarmeijan kiireinen askellus ja autojen äänet korvissani soiden.
Kävellessäni, kuvittelin eteeni maiseman, missä minun on aina hyvä olla.
Hengitin kuin pienessä kuplassa, muun maailman ympäröimänä.
Myöhemmin, katsellessani lasi-ikkunan läpi muurahaisten liikehdintää, koin olevani suljettuna häkkiin, ilman ulospääsyä.
Mietin, voisinko huutaa? Pyytää ihmisiä pysähtymään ja näkemään, ennen kuin on myöhäistä.
Tajutakseni, että maailma on meissä itsessämme, juuri sellaisena, kuin sen eteemme luomme.
Vain itse voimme sitä muuttaa, mikäli haluamme.

Minun naiivi ajatukseni paremmasta ja läsnäolevasta maailmasta, elää vain minussa.
Ja tulen vielä kompastumaan siihen toiveeseen monta kertaa, hyväuskoisena hulluna.

Oppimatta olemaan yhteiskunnan määrittelyn mukainen mallioppilas.

-Tiialotta-

They heard the call from the evil vault
And raised their swords in the air
Kings and Queens, the evil dreams
Their hearts full of steel and despair

Rain and thunder
The lightning strikes the earth
And a thousand warriors
They lived and died by the sword

On the run
Only the strong will survive
Get on down
Can't escape from the hideaway
On the run
Only the strong will survive
On the wings of no return
Will they ever learn

The battle cry, the call to die
the witch is cating the spell
"Oh Lord" they prayed, no time to wait
don't want to fall into hell

Axel Rudi Pell- Only The Strong Will Survive