Time of your light

Lupasin itselleni muutama vuosi sitten, että toteutan haaveeni.

Tein listan.
Sain listalle reilusti yli kymmenen asiaa, joiden olisi määrä toteutua seuraavan 10 vuoden aikana.
Ja aloitin hyvin järjestelmällisesti.
Osa haaveistani onkin toteutunut ja nähnyt päivänvalon. Olen saanut osakseni suuren perheen, jota kannan mukanani, suurella ylpeydellä ja kunnioituksella.
Olen nähnyt myös maailmaa ja saanut olla osana suuria muutoksia, sekä uusia tuulia ihmisten elämässä.
Olen nähnyt rakkauden syttyvän silmieni alla ja uusien mahdollisuuksien aukeavan ympärilläni ja kiitollisena olen seurannut, miten tarinoista kasvaa kokonainen kirja.
Olen luonut tilan yhteisölle, jossa kaikkien on helppo hengittää ja tulla läsnäolevaksi omana itsenään.
Olen antanut energiani, kaiken mitä minulla on ja tuonut itseni enemmän kuin olemassa olevaksi, omassa yhteisössäni. Rehellisesti, peittelemättä todellista minääni.
Olen avannut kirjojeni kannet, jotta epäilevät uskaltaisivat katsoa rohkeammin valoon. Ymmärtäen, etteivät he ole yksin.

Olen menettänyt paljon, niin kuin moni meistä ja kasvanut vahvemmaksi jokaisen kolhun jälkeen. Saanut kokemusta ja ymmärrystä. Olen ollut mukana monessa surussa ja myötäelänyt menetykset ja onnen tunteet.

Olen ollut onnekas.

Minua on ohjannut suuri näkemys, intuitio, joka ei koskaan ole ollut väärässä. Niin hyvässä kuin huonossakin lopputuloksessa.
Olen särkenyt sydämeni ja tiennyt, että vastaus kaikkeen on vielä tulossa. Olen menettänyt, ymmärtääkseni, ettei mikään tapahdu ilman suurempaa merkitystä.
Sen näkeminen vain vaatii aikaa.
Hyväksynyt myös sen, etten halua olla yksin, vaikka sydämeni sanoo muuta. Kärsinyt sen seuraukset nahoissani, nieleskellen pettymykseni.

Tänään matkatessani intution johdattamana matkalle, tiesin sen olevan tarkoitettu. Se kaikki, minkä olin aistinut jo aiemmin, tuli näkyväksi tänään. Yhdessä hetkessä.
Aika pyyhkiytyi kadoksiin.
Vielä alkuviikosta kävin keskustelua sisäisen minäni kanssa siitä, miksi tämä matka olisi minulle niin tärkeä.
Ymmärtääkseni, että tämäkin hetki oli listattu minun suunnitelmaani. Sen merkitys avautui minulle kuitenkin vasta tänään.

Jos me ihmiset, jaksaisimme vain uskoa, että kaikella on aikansa ja paikkansa.
Luottaisimme siihen, mikä eteemme asetellaan. Kun vain uskaltaisimme elää hiukan vähemmän kärsimättöminä. Odottamatta tulevaa. Ymmärtäen miksi, kun elämä ei näytäkään meille sitä, minkä toivoisimme näkevämme.
Sillä, juuri ne kuvailemamme tyhjyyden hetket elämässämme, opettavat meille suurimman näkemyksen meistä itsestämme. Jos vain osaamme pysähtyä ja kuunnella.

Vaikka elämämme on lyhyt, jokainen tuleva sekunti, voi olla uuden alku.
Se voi olla ovi, jonka aukeaminen odottaa vain oikeaa aikaa.
Valon syttymistä.

-Tiialotta-

                                                   
                                                                              "Never Say Never"

Some things we don't talk about
Rather do without
And just hold the smile
Falling in and out of love
Ashamed and proud of
Together all the while

You can never say never
While we don't know when
But time and time again
Younger now than we were before

Don't let me go
Don't let me go
Don't let me go


Picture, you're the queen of everything
As far as the eye can see
Under your command
I will be your guardian
When all is crumbling
I steady your hand

You can never say never
While we don't know when
Time, time, time again
Younger now than we were before

Don't let me go
Don't let me go
Don't let me go


We're falling apart and coming together again and again
We're growing apart but we pull it together, pull it together, together again

Don't let me go
Don't let me go
Don't let me go

                                                                    - The Fray-

Master of your dreams

Kun oma voima tuntuu ehtyvän.
Usko onnistumiseen horjuu ja peilistä tuijottaa epäilevä katse. Mitähän huomenna tapahtuu, jos tänään tuntuu tältä?
Keskustelu pääkopan sisällä tuntuu turhauttavalta, jopa säälittävän tyhjänpäiväiseltä. Voimaannuttavat sanat ja mietelauseet tuskin helpottavat, eksyneen mielen tunnekuohuja.
On kuin verho olisi vedetty silmien eteen, ja lasi-ikkunan toisella puolella loistava valo, tuntuu mahdottomalta saavuttaa.

Juuri silloin sanat:
Kiitos, olen onnellinen, että olet elämässäni, saavat uudenlaisen merkityksen.
Kun olet viimeisillä voimillasi saanut puristettua itsestäsi sen, jolla luot toisen ihmisen mahdottomasta hetkestä mahdollisen ja lopputulos näyttää enemmän kuin hyvältä.
Valo on syttynyt.

Se on tärkeää.
Se mikä nostaa sinut jaloillesi, tai saa sinut heräämään uuteen aamuun, vaikka väsyttää.
Se voi olla pieni hetki sinulle, mutta oletko koskaan ajatellut, että se hetki voi olla viikon kohokohta vastapuolelle.

Olen usein miettinyt vanhempia ihmisiä.
Kun he tulevat asioimaan kauppaan ja saavat kokea kiireisen asiakaspalvelijan huonon hetken. Tämä hetki saattaa olla heille ainoa tunti viikossa, jolloin he pääsevät seurustelemaan ja vuorovaikuttamaan. Kun taas asiakaspalvelija ei kykene väsymykseltään enää huomioimaan, saati havainnoimaan omien jaksamisen rajojen, tulleen vastaan.
Kuka tekee päätöksen, minkälainen päivä meitä odottaa? Voimmeko itse vaikuttaa, miten suhtaudumme päivän haasteisiin?

Minun valoni syttyi taas loistamaan kirkkaammin tällä viikolla, saadessani olla mukana hetkessä, jossa asiakas koki onnettomuutensa jälkeen suuren onnistumisen tunteen. Peli ei ollutkaan menetetty. Ja vaikka hänen uskonsa asiaan tuntui olevan hiipumassa, teimme yhdessä päätöksen, ettemme luovuta.
Ja kuinka yhden käden ojennus ja toisen osapuolen energian nostaminen, vaikutti koko lopputulokseen. Minun panokseni: pieni hetki ja läsnäolo. Hänen panoksensa: päätös siitä, ettei hän anna perksi.
Jos nyt siirtäisimme tämän kaiken suurempiin mittakaavoihin, mitä se saisikaan aikaan.

Olemmeko vain niin kiireisiä, ettemme näe eteemme? Emme sitä, mikä on meissä kaikissa.
Suunnaton potentiaali, tulla siksi, joka jo olemme. Mutta, entäpä uskaltaa avata se voimavara, kasvamaan vielä suuremmaksi.

Huomenna, näen yhden kasvutarinan saavan kruunun. Haaveista tulee totta.
Vuosia olen seurannut sivusta, aistinut, kuinka unelma kasvaa. Kuinka se saa siivet ja näkee vihdoin päivänvalon.
Uskoni ei ole horjunut kertaakaan. Olen onnellinen ja ylpeä.
Siitä tahdonvoimasta, mitä toinen kantaa sisällään. Ja olen kiitollinen, että minulle on annettu lahja ymmärtää.

Huomenna, minäkin kasvan taas sisäisen valoni myötä, näkemään.

-Tiialotta-


In the silence of the darkness

When all are fast asleep
I live inside a dream
Calling to your spirit
As a sail calls the wind

Hear the Angels sing
Far beyond the sun
Across the western sky
Reach to the blackness
Find a silver line

In a voice I whisper
A candle in the night
Will carry all our dreams
On a single beam of light

Close your eyes, look into the dream
Winds of change will winds of fortune bring

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us to find
There, the road begins where another one will end
Here, the four winds know
Who will break and who will bend
All to be the master of the wind

Falling stars now light my way
My life was written on the wind
Clouds above, clouds below
High ascend the dreams within

When the wind fills the sky
The clouds will move aside
And there will be the road
To all our dreams
And for any day that stings
Two better days it brings
Nothing is as bad as it seems

Close your eyes, look into the dream
Winds of change will winds of fortune bring

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us to find
There, the road begins where another one will end
Here, the four winds know
Who will break and who will bend
All to be the master of the wind

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us to find
There, the road begins where another one will end
Here, the four winds know
Who will break and who will bend
All to be the master of the wind

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us to find
There, the road begins where another one will end
Here, the four winds know
Who will break and who will bend
All to be the master of the wind

Fly away to a rainbow in the sky
Gold is at the end for each of us

-Manowar-

My crusade

Kun yksin olemisesta tulee ainoa tapa olla vahva.
Kun sulkee kaikki ympäriltään ja astuu tyhjyyteen, ilman odotuksia.
Huomaa näkevänsä enemmän, kokevansa valtavan määrän sellaista, minkä luuli olevan vain illuusiota. Elokuvien kehittämää mielikuvitusta tai mielen lopputuotosta.

On kuin aika hidastuisi ja maailma odottaisi pysähtyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Muistan aina, kun mietin, miltä tuntuisi matkata Tiibetin vuoristoon yksin, ilman ketään, joka kannattelisi minua. Tai muuttaa vuodeksi alkeelliseen maahan, ilman nykypäivän teknologiaa.
Tullakseni tietoiseksi, ettei minun tarvinnutkaan matkustaa kauas. Ei suunnitella suurta ristiretkeä itseni kanssa, vaan kaikki se löytyikin läheltä. Itsestäni.

Tulin kotiin. Suljin ovet, näin itseni ja elämäni.
En sitä, mikä minulla jo oli. Enkä sitä, mikä minulta puuttui.
Näin sen, kuka minä olen. Mihin riitän ja mitä haluan.
Löysin tilan itsestäni, johon palaan joka päivä, työpäiväni päätteeksi. Tilan, jossa kukaan ei kysele, ei arvota, eikä arvostele.

Jos ihmisen elämän tärkein teesi on tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi, olen päätynyt lopputulokseen, jossa sydämeni on valinnut hiljaisuuden.
Ja siinä hiljaisuudessa, minun on helppo hengittää.

Joku sanoisi, että suljen elämän itseltäni. Mutta kuinka moni ymmärtää, että elämä on meissä itsessämme. Jokainen vain löytää oman tapansa, olla läsnä siinä.
Ja kuinka moni meistä elää elämäänsä tässäkin hetkessä, muiden kautta. Uskaltamatta astua oman kynnyksensä yli, omaan kotiin.

Tänään, kävellessäni kaupunkiin, tulin jälleen tietoiseksi pienen kaupungin stressitilasta. Ihmisarmeijan kiireinen askellus ja autojen äänet korvissani soiden.
Kävellessäni, kuvittelin eteeni maiseman, missä minun on aina hyvä olla.
Hengitin kuin pienessä kuplassa, muun maailman ympäröimänä.
Myöhemmin, katsellessani lasi-ikkunan läpi muurahaisten liikehdintää, koin olevani suljettuna häkkiin, ilman ulospääsyä.
Mietin, voisinko huutaa? Pyytää ihmisiä pysähtymään ja näkemään, ennen kuin on myöhäistä.
Tajutakseni, että maailma on meissä itsessämme, juuri sellaisena, kuin sen eteemme luomme.
Vain itse voimme sitä muuttaa, mikäli haluamme.

Minun naiivi ajatukseni paremmasta ja läsnäolevasta maailmasta, elää vain minussa.
Ja tulen vielä kompastumaan siihen toiveeseen monta kertaa, hyväuskoisena hulluna.

Oppimatta olemaan yhteiskunnan määrittelyn mukainen mallioppilas.

-Tiialotta-

They heard the call from the evil vault
And raised their swords in the air
Kings and Queens, the evil dreams
Their hearts full of steel and despair

Rain and thunder
The lightning strikes the earth
And a thousand warriors
They lived and died by the sword

On the run
Only the strong will survive
Get on down
Can't escape from the hideaway
On the run
Only the strong will survive
On the wings of no return
Will they ever learn

The battle cry, the call to die
the witch is cating the spell
"Oh Lord" they prayed, no time to wait
don't want to fall into hell

Axel Rudi Pell- Only The Strong Will Survive